Bostoninterrieri Maija

Hei hei!

2011-07-26T22:51:00.000+03:00

19.7.2011

Noin viikko sitten olin Maijan ja Allin kanssa metsälenkillä. Katselin koiriani ilta-auringossa ja ajattelin, että elämä ei ehkä aina ole täydellistä, mutta juuri nyt olen onnellinen täällä metsässä.

Tämän blogin tarinat päättyvät tähän, vaikka meillä elämä jatkuu vauhdikkaana punaisessa talossa. Toivotamme Maijan ja Allin kanssa blogin lukijoille paljon onnellisia hetkiä. Ja kiitos!

Gentlemanin sukat

2011-07-08T00:15:00.010+03:00

Neuloin isälle Nancy Bushin ohjeella Herrasmiehen sukat. Minusta tämä keltavihreä väri on siniseen yhdistettynä kiinnostava tapaus. Lankana on Wollmeisen Zarte Knospe ja My Old Blue Jeans.

Lapsi tuhahti, että ei ole yhtään ukin väri. En kuunnellut ja asialla ei ole oikeastaan merkitystä, koska isäni ei kohteliaana miehenä kerro minulle mielipidettään. Hän kutsuu sukkia keltaisiksi sukiksi.

Sukat aloitettiin varresta. Olin erittäin epäileväinen lopputuloksesta päkiään asti, koska neulemalli oli kummallisen röpelöistä ja tylsää neuloa. Sitten sukka yhtäkkiä puhkesi kukkaan.

Nämä ovat mielestäni livenä yhdet kauniimmista sukista mitä olen tehnyt. Kuvat eivät tee oikeutta värille eikä mallille.

Piirakkalöytö

2011-07-07T21:31:00.005+03:00

Rakastan napakanmakuisia piimäpiirakoita, mutta lapsi ei niistä tykkää. Minun piti tehdä ystäville viemisiksi kahvileipää, jota lapsetkin söisivät hyvällä halulla. Löysin Googlettamalla Kokeilevasta keittiöstä kivan mustikkapiirakan ohjeen.

Tämä piirakka ei ole ekstriimiä, hipistelyä tai muutakaan sensaatiomaista. Se on kuin lempeä mummon syli.

Pakastemustikat ja tuoreet mansikat menossa uuniin.
Ripaus sokeria päällä.

Ja taikina on hyvää.

Itse asiassa taikina on näin hyvää.

Allilla on kiire, ennen kuin pesukoneen luukku menee kiinni.

Piirakka ei kerskaile ulkonäöllä ja tämä kuva on vaatimattomasta kulmapalasta. Mutta antakaa vaatimattomuudelle nyt arvoa.

Tämä on superpehmeä piirakka, jossa maistuvat marjat.
Jotenkin niin suomalaista.

Töyhöt!

2011-06-18T23:27:00.001+03:00

Maisu ja Altsu torpalla viikonloppua viettämässä.

Iloista sunnuntaita kaikille!

Wikipedian ihmeellinen maailma

2011-06-15T07:34:00.009+03:00

Lapsi suunnattoman huvittuneena meille autossa:
- Arvatkaas. Kun kirjoitin kerran Wikipediaan että PARTA, niin siellä oli sen yhden tähtitieteilijän kuva.
- Esko Valtaojan?
- Nii, just sen. Ja sit kun kirjotin että KALJU, niin arvatkaa kenen kuva siellä oli? No Esko Valtaojan!

Esko V. Wikipediassa

Karvoja

2011-05-09T00:15:00.002+03:00

klik

Mistä näitä irtokarvoja mun naamaan tulee?

No täältä!

Ja harjauksen jälkeen Peteä ei yhtään huvittais siirtyä häkkiin.

Onnea äitille!

2011-05-08T10:43:00.002+03:00

Minun äitini on mielestäni erilainen kuin minä. Hän on puuhakas ja energinen toisella tavalla ja toisissa asioissa. Äiti ei osaa olla paikallaan lehdenlukua pidempään. Kahden eläkeläisen huushollissa hänellä riittää järjestelemistä, viledalla pyyhkimistä ja ruuan tekemistä jumalattoman kokoiseen arkkupakastimeen. Minä tulen hulluksi, jos en sosiaalisen työni lisäksi saa päivittäin olla paikallani, lueskella, neuloa ja ajatella rauhassa.

Olen vanhetessani saanut sätkyjä, kun huomaan joissakin tilanteissa toimivani kuin äiti. Sanon lapselle, että älä laahustele vaan kävele reippaasti. Pidä ryhti hyvänä. Täytyy syödä nätisti, ei saa kiirehtiä ja tursuta suuta täyteen ruokaa. Olen myös alkanut tympiintyä aikuisten ihmisten holtittomaan viinanjuontiin tilanteissa, joissa kannattaisi toisten ja ennen kaikkea oman itsen takia ottaa iisimmin. Lasiin täälläkään ei syljeskellä, mutta muistutanko äitiäni enemmän kuin arvaankaan?

Tein äidille jo huhtikuussa Åsa Tricosan Semele-huivin viileitä kevät- ja kesäpäiviä varten. Väri käy äidin ihoon ja punaiseen tukkaan paremmin kuin hyvin. Langassa on mm. puuvillaa ja kashmiria.

Huivi aloitettiin toisesta päästä ja lehtikuviot neulottiin molemmin puolin sileää osuutta. Alussa oli oltava super-tarkkana, mutta neulominen helpottui vähitellen. Ulkoa en mallia oppinut kokonaan, joten jokainen ohjeen rivi piti lukea.

Tulos on mielestäni aika kiva.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Rouva Pulmuselle

2011-04-23T21:42:00.000+03:00

Minulla on onni omistaa kaksi ystävää, jotka olen tuntenut varhaisesta lapsuudesta asti. En edes muista milloin olen Rouva Pulmusen tavannut ensimmäisen kerran, ehkä kuusivuotiaana? Eilen Rouva Pulmunen täytti 40 vuotta.

Rouva Pulmusen kanssa olemme harrastaneet kilpauintia ja käyneet yhdessä koulua. Aikuisena olemme puhelimessa myöntäneet toisillemme Vuoden äiti -palkintoja, kun hermot tuoreen jälkikasvun kanssa ovat venyneet ja lopulta piukeina katkenneet. Oli helpottavaa soittaa ihmiselle, jolle pystyi kertomaan asiat juuri niin karuina kuin ne olivat.

Kenelläkään ei ole sellaista huumorintajua kuin Rouva Pulmusella, ei kenelläkään. Puhuin hänen kanssaan puhelimessa pari päivää sitten ja ilahduin, kuinka hänen huumorinsa svingi saa minut edelleen nauramaan perseeni pohjasta.

Ilman Rouva Pulmusta minä en olisi minä, enkä minä olisi tässä. Onnea ja iloa siis Katille!

Rouva Pulmuselle neuloin pakettiin ihanasta merinolampaan karitsan villasta Daybreak-huivin.

Lanka on höyhenen kevyttä ja unelmaisen pehmeää. Kesä on tulossa, mutta jospa huivista olisi iloa viileinä iltoina rantasaunan terassilla istuessa.

Syntymäjuhlaa!

2011-04-22T11:29:00.001+03:00

Meillä juhlittiin lapsen syntymäpäivää

serkkujen kanssa viime sunnuntaina.

Pääsiäislauantaina 22.4.2000 minulle syntyi pieni poika. Sain hänet heti syliini ja hämmästyin, kuinka vastasyntyneen itku ei tuntunutkaan ahdistavalta. Itku oli rauhallista, hyrisevää itkua ja viestitti minulle, että asiat ovat kunnossa. Katsoin vauvan sormia ja muistan, kuinka meillä oli tismalleen samanmuotoiset sormen kynnet.

Vauvasta kasvoi poika, joka rakasti yli kaiken legoja ja jätti autoleikit vähiin. Pienestä pitäen hän inhosi ohjattua kaikki iloisesti mukaan -toimintaa ja kieltäytyi laittamasta tonttuhattua tarhan joulujuhlassa päähänsä.

Hänestä on kasvanut nuori mies, joka edelleen kyseenalaistaa asioita ja ajattelee omilla aivoillaan. Toivomme miehen kanssa, että tämä piirre ohjaa ja suojaa häntä tulevaisuudessa tekemään itse omat valintansa. Iloitsemme myös lapsen hyvin leikkaavasta huumorista ja tiedonhalusta monia maailman ilmiöitä kohtaan.

Lapsi haaveilee omasta tietokoneesta, joten annoimme hänelle syntymäpäivälahjaksi rahaa säästökassaan. Siellä on jo melko mojova pesämuna mummolta, ukilta, serkuilta ja rakkailta ystäviltämme saatuna.

Koska lahjaksi on kiva saada myös jotain pientä konkreettista, lahjoimme lasta jalapeno-poppareilla. Lapsi rakastaa chiliä ja tulisia mausteita.

Pelit-lehdessä on kiinnostavia juttuja. Lucky Lukea lapsi ei ole ikinä lukenut, mutta me miehen kanssa muistamme kaiholla Luki Lukea. Niin meillä Kuopiossa 1970-luvulla syntyneet tätä Daltonien vihollista kutsuivat ja kutsuvat edelleen.

Miks se ei pyytäny lahjaksi vaan palloja?

Palloja palloja palloja palloja!

Allista tuli äiti

2011-04-13T20:07:00.001+03:00

klik

Alli on saanut neljä pentua huhtikuun alussa.

Pennut ovat jo puolikiloisia mönkijöitä.

Jännää nähdä kuvia, joissa Alli huolehtii pennuista.

Meillehän Ötti Möntiäinen on ollut perheen kuopus.

Kevätvaloa ja kissankarvoja

2011-03-27T10:27:00.001+03:00

klik

Lisääntynyt valo kutsuu Lilliä päiväunille olohuoneeseen. Lilli kiehnää ja venyttelee vaakatasossa, joten punainen villamatto peittyy untuvaiseen karvaan. Maijan mielestä asia on ihan okei.

klik

Aloitin maaliskuun alussa uudessa työpaikassa. Kahden ensimmäisen perehdytysviikon aikana olin valmista kamaa iltakahdeksalta. Kolmannella viikolla alkoi helpottamaan ja jaksoin iltaisin jopa neuloa. Puikoilla on vielä paksu ja lämmin talvineule, mutta mielessä siintää jo kesä, kevyet langat ja valoisat värit. Odotan haikeana myös kukkapenkkien esiintuloa lumen alta.

Pieni, täydellinen asia

2011-03-13T15:49:00.000+02:00

Veera Välimäen suunnittelema Little Things -pipo meni jonotuslistalle saman tien, kun näin sen Ravelryssä. Lankalaatikossa vuodenpäivät lojunut Wollmeisen Die Auster -lanka eli osteri sai kertalinttuulla kutsumuksen päähineksi.

Tällä kertaa neuleprojektin alkuvisio ja lopputulema ovat tismalleen samat, mikä ei aina ole kaltaiselleni säveltäjälle itsestään selvää. Pipo-ohjeeseen tein visioni mukaan muokkauksia rennoin ranneliikkein: lisäsin silmukoita pariin otteeseen ja tein piposta vähän roikkuvan. Tykkään!

Voiko lanka enää kauniimpaa olla?

Kuvakavalkadi

2011-03-03T21:08:00.001+02:00

klik

Maisu on menossa mummon kanssa lenkille.

On haikeaa jättää lelut sisälle.

Maija "menee maahan", eli odottaa kainalot ilmassa lelua.

Alli rakastaa ahtaita paikkoja.

Muistatteko tämän: Hyvä ja heleppo olla?

Alli rakastaa myös puruluita ja

makaamista auringon läikässä.

Lilli pyytää tassut haralla maitoa.

Aamulla, päivällä ja illalla.

Kotiväeltä ja vierailta.

Nuuh?

Maailmassa monta...

2011-03-01T22:20:00.001+02:00

...on ihmeellistä asiaa.

Ihmettelettekö te muut ikinä samaa?

Saimme viime viikolla PeeÄssän asiakasomistajapostia, joka tällä kertaa koostui yhdeksästä (9) muovipakkaukseen pakatusta lehtisestä. Pöydälle levittyvä nippu näyttäytyi metkassa valossa, kun luimme, että "PeeÄssä tuntee vastuunsa yrityskansalaisena" ja "Ympäristövastuu on yhtälailla ekologisia tekoja..."

klik

Tästä pinosta luemme ainoastaan kuvassa päällimmäisenä näkyvän tiedotteen S-tilille kertyneistä bonuksista, loput esitteet pudotamme suoraan kierrätykseen. Emme ole miehen kanssa aivan vakuuttuneita siitä, että syksyisin kaipaamme kotiin kannettuja kumisaapastarjouksia ja esimerkiksi hotelliyöpymiset kampanjahintoineen löydämme kätevästi suoraan osoitteesta sokoshotels.fi.

Lukisimme tarvittaessa asiakaspostin mielellämme esimerkiksi PeeÄssän sivuille päivitettyinä pdf-tiedostoina. Ne, joilla ei ole tietokonetta tai nettiyhteys on liian hidas, voisivat tilata paperipakkauksen kotiin entiseen malliin. Mitä ajattelette?

Tunika ja vähän sitä itseäänkin

2011-02-28T17:07:00.000+02:00

klik

Sain Malabrigon merinovillasta tunikan valmiiksi. Neulomiseen meni ainoastaan 15 päivää, vaikka olen purkanut liian leveäksi muotoutunutta helmaosaa 15-20 senttiä, laskenut levennyssilmukat uudelleen ja kitkuttanut taas eteen päin. Voin onnitella itseäni nopeasta työstä, vaikka en edes neulonut joka päivä enkä hullun kiilto silmissä. Tai jos olikin hullun kiilto, niin ei tämän projektin takia. Malli on erinomainen Ingenue (Wendy Bernard), tosin tunikaksi vaakaraidalla muokattuna.

Koska tämä on eläinblogi, rohkenen kertoa teille, että kun kostutin valmiin tunikan ja levitin sen pyyhkeiden päälle olohuoneen lattialle, Alli kävi kyykkäämässä ripulipaskat hintsusti hihan viereen. Läheltä piti! Kuvassa hihaa on jo siirretty kauemmaksi tästä pikku yllätyksestä.

Eläinlääkäri-episodi

2011-02-23T16:06:00.003+02:00

Eräänä päivänä Maija nuolaisi suupieltäni ja varjelkoon kuinka sen henki haisi pahalle. Koirillani ei ole koskaan ollut hammasongelmia, joten nostelin Maisun huulia ja kaivelin kiinnostuneena hampaita näkyviin. Vasemmalla puolella alaleuan poskihampaan juuressa oli jotakin tummaa ja ikenestä tihkutti verta.

Kurkistelin muutamana päivänä koiran suuhun ja kun tilanne ei muuttunut, varasin eläinlääkärille ajan hammaskiven poistoon ja päätin hoitaa samalla Lillin rokotukset ja loishäädön kuntoon.

klik

Lilli, onko hyvä fiilis?
Tai okei, ehkä näen sen ilmeestäsi.

Vastaanotolla eläinlääkäri nukutti Maijan ja kaiveli poskihampaiden välistä lihariekaleen, jonka tuoksu oli mädäntyneen huumaava. Ien oli vetäytynyt ja verinen, joten lääkäri katsoi parhaaksi poistaa hampaan, koska hampaiden väliin voi jäädä tulevaisuudessakin ruokaa ja hampaan hermot ovat tulehtuessaan todella kipeät. Maijan hampaat olivat muuten hyvässä kunnossa ja niissä ei juuri hammaskiveä ollut.

Kun Maija makasi vielä unessa ja Lilli kyyhötti kopassa odottamassa vuoroaan, vastaanotolle saapui koira leikkausta varten. Eläinlääkärin assistentti oli sairaana, joten ihmettelin kuinka lääkäri aikoo selvitä leikkauksesta yksin, varsinkin kun puhelin soi vähän väliä. Sanoin lääkärille, että jos tässä sairaanhoitajan kädet kelpaavat, niin joudan kyllä auttamaan. Nostin lääkärin apuna nukutetun koiran leikkauspöydälle ja seurasin pintapuudutusruisku kädessä koiran kiveskasvaimen ja kivesten poistoa. Vastailin ahkerasti soivaan puhelimeen ja varasin asiakkaille aikoja.

Kun kiveshaava oli kursittu kasaan, Lilli sai rokotuksensa ja Maija heräteltiin. Sain lämpimät kiitokset avusta, joka toki oli pientä.

Helkkarin mukava eläinlääkärireissu. Kerta kaikkiaan.

Sisäilmaihmisen kuulumiset

2011-02-17T10:24:00.000+02:00

Töyhöt ovat olleet ilman lenkkeilyä yli viikon. Keuhkoputkentulehdus vei minulta liiemmät liikuntahalut, kun sisäänhengitys oli työlästä ja sattui. Olin kiitollinen koirieni pienestä koosta ja siitä, ettei pienessä huushollissamme liehunut esimerkiksi kahta ylienergistä dalmatialaista.

Tämänhetkisillä superpakkasilla neidit käväisevät vain pikaisesti pissillä ja juoksevat äkkiä sohvalle. Ne syövät luita, riehuvat keskenään ja kaipaavat meiltä kontaktia ja hellyyttä.

Ethän pakota ulos?
Ja peitteletkö meidät, kiitos.

Käväisin viime torstaina keuhkot rohisten RekryMessuilla, jossa oli työnantajia tavoittelemassa työntekijöitä. Lumenpudottajaksi olisi päässyt heti seuraavana aamuna. Hoitajia huudeltiin kesätöihin sinne ja tänne, kuten myös tarjoilijoita. Reissu oli melko turha, mutta näin sentään muutaman minulle ennestään tuntemattoman rekryfirman nimen.

Tämä viikko on mennyt antibioottikuuria syödessä, työhakemuksia tehdessä ja työn saalistamista miettiessä. Neulomisenkin jaksoin aloittaa muutaman päivän tauon jälkeen. Paksusta langasta saa tehtyä paitaa melko täpäkkää vauhtia. En muistanutkaan asiaa ohuiden sukkalankojen fanittajana.

Kuitua

2011-02-13T14:08:00.001+02:00

Käväisimme pikaisella sunnuntailounaalla.

Sillä aikaa kotonakin oli syöty.

Bostoneita on varmaan ollut paketin molemmin puolin.

Kaksikko tilittää

2011-02-10T12:38:00.004+02:00

klik

Lapsi ja emäntä ovat viime päivät maanneet torkkupeiton alla sohvalla ja yskineet. Vuoronperään ne ovat työntäneet kainaloonsa piippaavaa tikkua. Me ei tajuttu hommaa ollenkaan ja lopulta se tikku ihan sattumalta osui meidän suuhun. Ei me sitä kokonaan rikottu: jos emäntä painaa syvään ja tarkasti millimetrin alueelle kyntensä terällä, tikku saadaan ääntelemään.

klik

Me kuultiin kun emäntä sanoi isännälle, että sen on kohta lopetettava bostonterror-raportoinnit, koska sitä hävettää. Ihmiset kuulema pitää idiootteina meitä bostoneita ja ennen kaikkea meidän omistajia.

Tiikeriä käteen

2011-02-09T00:45:00.021+02:00

Lapsi on pitänyt kaksi huikaisevaa pakkastalvea tekemiäni huovutettuja lapasia ja ikinä ei kuulema ole paleltanut sormia. Lapaset ovat lempikäsineet ja niitä hän pitää myös suojasäällä, jolloin ne kastuvat ja meillä on ongelma: paksu lapanen kuivuu hitaasti ja muutamana aamuna olen kopannut koululaista ulko-ovella hartioista ja vaihdattanut kosteat lapaset kuiviin ostokäsineisiin.

Näin Ravelryssä Norjassa asuvan Nuntin miehelleen tekemät tiikerisukat ja halusin oitis tehdä samanlaiset lapselle. Nunt möi minulle puoli-ilmaiseksi kerän tätä Opalin Tiger-lankaa, koska sitä on hankalasti enää saatavilla. Kun lanka oli käsissäni, halusinkin tehdä siitä vaihtoparin lapsen huovutuille lapasille. Valkoisiin osiin minulla oli valmiina jämälankaa, tiikerilankaa jäisi vielä sukkiin riittävästi.

Minulla oli myös mustaa Wollmeisea ja päätin tehdä siitä vuorilapaset. Neuloin ensin tiikerit valmiiksi ja päättelin kaikki langat. Sitten poimin resorin reunasta silmukat ja aloin posotella mustia lapasia peilikuvaksi. Kaikki langanpäät piti muistaa päätellä hyvissä ajoin, että ne eivät jäisi lapasten sisään saavuttamattomiin.

Neuloin lapaset magic loopilla, eli tein molempia lapasia yhtä aikaa 80 cm pitkällä pyöröpuikolla. Aivan lopussa oli ongelmia, kun lapasilla alkoi olla mittaa ja neuloin toista lankakerän ulkopuolelta ja toista sisäpuolelta. En suosittele kokemusta kenellekään, mutta sitkeästi painoin valitsemallani tiellä loppuun asti.

Lapasista olisi saanut tiikerintassumaiset tekemällä pyöreämmän kärkikavennuksen ja kirjomalla tassuviivoja päälle. Lapsi ei kuitenkaan halunnut tassuviivoja, joten otin anopin minulle tekemistä lapasista* mallin kärkikavennukseen.

Siinä ne nyt ovat valmiina, kestävästä sukkalangasta tehdyt lämpimät lapaset. Minusta tämä projekti onnistui hienosti ja ennen kaikkea minua ilahduttaa, että nämä tulevat kovaan käyttöön. Lapsi on seurannut sivusilmällä neulomistyötä ja ehkä hän vähitellen oppii, että neuleita voi arvostaa niihin kulutetun ajan ja rakkauden vuoksi.

*Anopille terveisiä, lapaset on kovassa käytössä.

Lilli

2011-02-08T00:02:00.001+02:00

Lauantain vieras

2011-02-07T10:23:00.001+02:00

Tapio Joensuusta kävi meillä lauantaina. Mitä tasaisen rauhallista menoa, tekemisen meininkiä ja ihailtavaa energisyyttä! Eikä materialismi yletä vielä tähän lapseen: lattialta löytynyt pahvinpalanen oli yhtä kiinnostava kuin lelut. Tapion huulet olivat suloisesti pyöreänä siihen malliin, että hän ehkä oppii viheltämään melko pian.

Maija ja Alli jotenkin hämmentyivät lapsivieraasta. Ne olivat rauhallisempia kuin normaalisti vieraiden aikana ja tekivät tuttavuutta puuhamiehen kanssa. Ja vaikka jossain vaiheessa Allin silmät painuivat väkisin kiinni, sen oli kuikuiltava sohvalta viimeisillä voimilla tätä maailman ihmettä.

Naurattaako tämä?

2011-02-06T14:19:00.001+02:00

Lapsen joululahja.

Kiitti vaan käsittelystä, koirat!

Töyhöillä on perheen ihmisten kanssa

sama maku komiikan suhteen.

Lahjontaa ja vaihtokauppaa

2011-02-05T09:34:00.001+02:00

klik

Näistä langoista kaikki alkoi.

Viime kesänä pyysin ystävääni Annaa käymään maaseutuajelulla. Halusin käväistä Kaavilla Lankakauppa Kujeessa huolimatta 30:n asteen helteestä. Tästä tunnistaa himoneulojan? Kujeessa on hyvä valikoima luksuslankoja ja hien valuessa tein löytöjä. Anna katseli myös lankoja ja rakastui Lorna's Laces -merkisen sukkalangan Shadow-sävyyn. Siinä on valkoista, ruskeaa ja kylmää sinistä, jotka yhdessä tuovat mieleen jään ja siperianhuskyt. Annan lapsuuden kodissa on ollut huskyja ja lanka sai sydämen läpättämään. Rinnalle löytyi vielä Malabrigon taivaallisen pehmeää Aguas-sävyistä vihertävää sukkalankaa.

Ostin Annan ihailemia lankoja saman tien mukaani, koska meillä on usein Annan kanssa tapana antaa toisillemme itse tehtyjä syntymäpäivälahjoja. Halusin tehdä Annalle langoista huivin ja mallikin minulla oli jo mielessä. Tosin varoittelin häntä vakavasti pätkävärjättyjen lankojen ongelmasta: ne näyttävät yleensä paremmalta vyyhdillä kuin neulottuna pintana. Ei kuulema haitannut, kunhan langat olisivat näitä kylmänsävyisiä ihanuuksia.

Tammikuun lopulla syntymäpäivä koitti ja sain lähettää Annalle Daybreak-huivin. Huivi on Stephen Westin suosittu malli, niitä on Ravelryssä tällä hetkellä 1539 projektia. Aion neuloa toisista langoista tällaisen itsellenikin.

Loppulangoista sai tehtyä vielä sukat. Pätkävärjätyn langan takia halusin neulepinnaksi slipped stitchiä. Apua, mitä se on suomeksi? Siis neuletta, jossa (joka toisella kerroksella) joka toinen silmukka nostetaan neulomatta. Pinnaksi tulee kuvio, jossa monivärinen lanka näyttää kivalta. Mallin nimi on Rhythm Man Socks, mutta minusta nämä sukat sopivat myös rytminaiselle.

Olemme tehneet Annan kanssa myös vaihtokauppaa. Sain tältä taidetekstiili-työläiseltä kaipaamani sohvatyynyn ja Anna puolestaan päähänsä korvapipon. Ravelryssä Tui ehdotti langaksi Dropsin Nepalia ja neulepinnan harjaamista. Näin pipoon saadaan vähän rouheista otetta. Tämä malli on nimeltään Double Cap, mutta muokkasin sitä jonkin verran.

Läksyjä tekemässä

2011-02-03T19:50:00.005+02:00

klik

Lilli ottaa rennoimmin.

Englanti-moodilla mennään

2011-01-31T10:13:00.002+02:00

Olen viime aikoina ajatellut neulomista. Oman käden työn tulosten näkeminen tuottaa minulle tällä hetkellä paljon iloa ja esteettistä mielihyvää. Uusien jippojen opetteleminen rasittaa hyvällä tavalla päätä.

En tiedä mistä saisin uusia ideoita ilman blogeja ja ennen kaikkea Ravelrya. Ravelry räjäyttää tajunnan ja aukaisee koko maailman neulojien tuotokset nähtävilleni. On hauskaa, jos joku Texasissa tai Uudessa-Seelannissa katsoo minun töitäni ja kommentoi niitä. Tai klikkaa tekeleeni suosikikseen ja minä saan vaaleanpunaisen sydämen osoitukseksi tykkäämisestä.

Tein äidilleni syntymäpäivälahjaksi Willow Cowl -kaulurin. Sen ohje on ilmaiseksi ladattavissa Ravelryssä. Mietiskelin neuloessani, että tämä ohje olisi sopiva englannin kielisen neulomisen opetteluun. Kauluri on yksinkertainen, hieman vaihtelevalla neuleella ja siinä on kaunis picot-reunus, joka on kiva osata vaikka sukan vartta varten.

Suomi-englanti-neulesanasto on esimerkiksi Marjutilla täällä. Kun pari ohjetta on neulonut englanniksi, on hankalaa puhua neulomisesta suomeksi. Oikea silmukka on k ja nurja p. Knit ja purl - siitä se alkaa!

klik

Joululahjabaskeri sai oranssisävyisestä jämälangasta seuralaisen. Jouduin käyttämään tasaisella osuudella toista Jitterbug-langan sävyä, mutta sentään kaulurin niistä sai kasattua. Tämä malli aloitetaan alhaalta ja kavennetaan tasaisilla osuuksilla kohti yläosaa. Koska minulla oli lankaa rajallinen määrä, tein kaulurin ylhäältä alas.

klik

Bostoninterrieri Hilma sai villapaidan. Perusraita kaipasi jotakin yksityiskohtaa, joten kirjoin Wollmeisen säikeillä omenan. Se voi näyttää jonkun silmään paikalta, mutta minusta punainen omppu on vilkasliikkeisen bostonin selässä varsin ihana.

Pieni karvainen mielensäpahoittaja

2011-01-28T07:59:00.010+02:00

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minulla alkoi juoksut.

Emäntä tykkää siitä, että minulla pysyy housut jalassa. On kuulema se häntä, joka auttaa tässä asiassa. Mattoja ei tarvitse ottaa lattialta pois ja sohvan päälle riittää ohuempi fyllinki.

Ja kysyttiinkö minulta housuista? Kyllä ei kysytty! Käveltiin vaan viereen ja komennettiin: "Odota!" Kohta oli stringit viritetty lanteille. Sitten kehuttiin kovasti, mutta miten siinä liikut, kun haaroissa paperi rahisee?

Elämä housut jalassa menee sohvalla makoiluksi. Ruokakupillekaan en lähde, kun emäntä kutsuu. Katselen vaan sohvalta ja kuuntelen, kun kutsuääni nousee ja kovenee. Hulluinta on lautasen heiluttelu, että saisin hajua maksamakkarasta. Minä annan emännän hosua ihan rauhassa. Venyttelen, haukottelen ja odotan, että se tulee hakemaan minua sohvalta.

Pahinta on, että niitä isännän kanssa naurattaa minun kävelyni. Yrittävät peitellä, mutta kyllä minä huomaan. Kuulema hiivin selkä köyryssä peräpää lattiaa kohti. Kuiskivat, että astelen kakkaamisasennossa.

Nauranko minä ikinä niille? Kyllä en naura, vaikka aihetta päivittäin olisi.
-----------
PS. Meillä on neulottu ja kuunneltu tätä.

Sopiva kuppikoko?

2011-01-24T01:00:00.003+02:00

Kävin viime kesänä ostamassa uudet rintsikat ja sattumoisin niissä oli toppausta. Rintsut olivat taiteltuina pienessä liivikaupan paperipussissa ja pussi kotimatkalla auton etupenkillä lapsen sylissä.

Lapsi kurkkasi pussiin.

- Mikä tää on?

- Ne on mun uudet tissiliivit.

- Ai, minä luulin että kypärä.

Naapurin tyttö

2011-01-23T13:21:00.005+02:00

Lilly

Pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira.

Suloinen, kuten kuvasta huomaatte.

Rauhallinen, noin 6 % bostoneiden vilkkaudesta.
Hellyttävä näky, kun juoksee isot korvat heiluen.

Luvaton haltuunotto

2011-01-22T12:59:00.005+02:00

klik

"Tuli akuutti tarve", puolustautuvat nämä
nimettöminä pysyttelevät asianosaiset.

Eräänä päivänä olin asioilla kaksi tuntia. Palattuani näin heti, että koirat olivat keksineet viihdykettä itselleen. Lapsen Multi-Tabs -paketti oli haettu tuolin avulla keittiön pöydältä parempiin käsiin ja lattia oli täynnä pientä pahvisilppua. Tabletteja ei sentään ollut paineltu ulos läpipainopakkauksista, mutta laattoja oli viskelty sinne tänne.

"Joo, kyllä tämä todistusaineisto tutulle näyttää,

mutta mitään emme kadu", toteaa syytettynä oleva kaksikko.

Hyvä ja heleppo olla

2011-01-14T23:20:00.007+02:00

klik

Satunnainen Ystävällinen Teko

2011-01-12T15:21:00.009+02:00

Mies toi eilen postin sisään ja näin kirjekuorien joukossa ruskean paketin. Ihmettelin kovasti, koska en ole tilannut lankoja viime aikoina. Lähettäjän yhteystiedot näkyivät kuoressa ja tajusin, että Ravelryssä toimivan Kahelit-ryhmän Marjut oli halunnut muistaa minua jollakin kivalla jutulla eli SYTillä. Paketointi oli suoritettu niin taidokkaasti, että minulta meni varmaan kolme minuuttia saada sisältö näkyviin. Ja tämmöinen sieltä löytyi:

Joulukoriste-bostoni!
Ihanaa kimalletta, hilettä ja hörhellystä!

Onko näköinen?

Emme tunne Marjutin kanssa sen kummemmin, mutta olin tullut bostoni-ihmisenä hänelle Stockmannin koristeosastolla mieleen. Koira kädessä aloin miettimään, missä ja milloin nykyään ihminen tekee hyvän teon toiselle odottamatta vastapalvelusta. Eikö se yleisen käsityksen mukaan ole harvinaista? Joskus olen onneksi itsekin saanut osua sopivaan paikkaan ja tehdä SYTin.

Viime keväänä olin ostoksilla Prismassa. Oli keskipäivä ja ihmisiä oli liikkeellä vähän. Asetuin kassajonoon vanhemman miehen taakse ja seurasin odotellessani hänen asiointiaan. Miehen olemuksessa oli jotakin, joka toi mieleeni sanan invalidi. Hänen liikkeensä olivat hitaita, ehkä hän ei nähnytkään kunnolla. Kun kassa sanoi ostosten loppusumman, selvisi, että miehen vähäiset ostokset ylittivät hänen sen hetkiset varansa. Mies häkeltyi ja alkoi liikehtiä vaivaantuneesti. Kassarouva poisti ison Fanta-pullon ostoksista, katsoi uutta summaa ja pyöritti miehelle päätään. Seuraavaksi hän poisti kanasuikalepaketin, mutta sekään ei laskenut summaa tarpeeksi.

Tässä vaiheessa minä havahduin ja ajattelin, että tuo vanha mies tarvitsee kanasuikaleensa. Otin paketin käteeni ja sanoin kassalle, että minä voin maksaa tämän. Mies tuijotti minua ymmärtämättä tilannetta, joten sanoin hänelle: "Minulla on tänään rahaa, voin maksaa ihan hyvin nuo kanat". Mies mutisi hämmentyneenä jotakin epäselvää ja pakkasi muutamaa ostostaan reppuun.

Kun allekirjoitin omaa pankkikorttikuittiani, kassarouva piti katseensa tiukasti kuitissa ja mutisi: "Tämä... tämä oli teiltä todella ystävällistä". En tiennyt mitä sanoa, kysehän oli ehkä vain noin kolmesta eurosta.

Pakkasin omia tavaroitani, kun vanha mies tuli luokseni. Hän otti minua hihasta ja pyysi tilinumeroani, että voisi maksaa velkansa. Kerroin miehelle, että minulla oli tällä kertaa hyvä mahdollisuus maksaa kanat, en haluaisi hänen rahojaan. Toivotin miehelle hyvää kesää, lähdin kävelemään pois ja kuulin kuinka mies jäi kiittelemään itsekseen.

Kun istahdin parkkipaikalla autooni, silmiini kohosi yhtäkkiä kyyneleet. Tajusin, että olin liikuttunut, koska minulla oli vanhanaikaisesti vain niin hyvä mieli.

---

Kun kotona kerroin tapahtumasta, mies sanoi: "Käännyitkö sitten jonossa taakse päin ja kysyit, että kukas nämä minun ostokset sitten maksaa?"

Huoks. Avioliitto on niin tätä.

Linssiluteet

2011-01-07T09:22:00.008+02:00

klik

Eilen oli pakkasta vain yhdeksän astetta ja tytöt nauttivat vihdoinkin ulkoilusta. Aurinko paistoi ja lumi oli kaunista. Yritimme ottaa isännästä ja Petestä tyylikkäitä ja uskottavia metsästyshenkisiä edustuskuvia. Arvatkaa onnistuimmeko?

Tunnetta karusti, kiitos

2011-01-06T16:40:00.006+02:00

Olen tunneihminen, jonka elämää tasoittaa vähemmän henkisempiin asioihin painottava aviomies. Minä kyynelehdin, iloitsen, tuskailen ja pakahdun tulkitessani ihmisiä elokuvien, kirjojen ja työelämän kautta. Mies suunnittelee, järjestää, arvioi (anteeksi: fyysikkona hän estimoi) ja toimii asiapohjalla ihmisten kanssa vapaa-ajallaankin.

Mies ei vatvo ongelmia öisin, koska "yöllä nukutaan". Asioita hän katsoo silmiin päiväsaikaan ja juuri sen kokoisina kuin ne ovat. Kun esimerkiksi Maijan GME oireili pahimmoilleen ja takaraajat olivat halvaantuneet, minä makasin sohvalla, itkin ja mielessäni kaivoin Maisulle jäiseen maahan hautaa ja kirjoitin bloginlopetustekstiä. Mies seurasi huolestuneena Maijan tilannetta, mutta hän vasta todellakin oli viemässä koiraa eläinlääkärille.

Vilkkaasta tunne-elämästä huolimatta en ole niitä hipistelijöitä, jotka tykkäävät puhua tunteista puhumisesta. Siksi minulta varmaan meni ohi dokumentin Miesten vuoro julkaisu. Ajattelin, että se on elokuva tunteiden vatuloinnista, jota hikiset miehet eivät ainakaan paranna. Ronskimpaa sosiaalityötä tekevä kaverini elokuvaa kuitenkin Facebookissa suositteli ja niinpä päätin minäkin sen katsoa. Onneksi katsoin.

Jos sinulla menee elämässä liian lujaa, katso tämä elokuva. Jos sinulla ei ole loisteliasta työuraa ja kivitaloa tai sinulta mielestäsi puuttuu ulkoista kauneutta, katso tämä elokuva. Jos sisälläsi on levotonta ja tyhjää, katso tämä elokuva. Jos sinulta ei mitään puutu, katso tämä elokuva.

Heti alkumetreillä tajusin, että Miesten vuoro saisi ulkosuomalaisen itkemään. Maisemat, sekä maantieteelliset että henkiset, ovat niin suomalaisuuden ytimessä, että kuumalle kiukaalle painetun vastan hajun tuntee nenässään. Ja nämä suomalaiset miehet karuissa saunoissaan ovat vaan niin hienoja.

Aamulla katsottu Miesten vuoro jäi vahvasti mieleen koko päiväksi. Ja lopussa kuultu laulu soi ihanasti päässä.

Neep heid ja silleen

2011-01-04T17:32:00.009+02:00

Neuloin jouluksi vain kaksi lahjaa: huovutetut lapaset ja tämän baskerin. Lapaset sain valmiiksi jo loka-marraskuussa, mutta baskerin kanssa meinasi tulla kiire. Hattu nimittäin pöhisi vielä kuivauskaapissa, kun lahjan saaja jo tuli meille aaton viettoon.

Kun näin viime keväänä Ravelryssä tämän Kate Daviesin Neep heid -ohjeen, tiesin heti, että tässä on hyvä malli äidilleni. Nyt hattu on siis valmis ja istuu äitini päähän todella hyvin.

Ja mitä Neep heid tarkoittaa? Ei aavistustakaan! Jotakin moniväristä ja kirjavaa taatusti.

Langaksi valikoitui loppujen lopuksi valkoinen ja vihreä Wollmeise sekä monivärinen Colinetten Jitterbug. (Ensimmäinen lankavalintahan meni päin persiettä lapsenkin mielestä.)

Ei ihan kahta marjaa

2011-01-03T18:49:00.004+02:00

klik

Hanna.
Serkkujen chow chow.

Rauhallisin koira, jonka ikinä olen nähnyt.
Oma kotiväki täyttää sen sydämen.

Ei innostu vieraista, vaikka kuinka maanittelisivat.
Juuri sellainen koira, joka saa ihmisen
tuntemaan itsensä idiootiksi.
Jos suostuu rapsuteltavaksi, saa tuntea itsensä Valituksi.

Meidän rakas Ötti.
Kalansilmälinssin läpi kurkistettuna.

Hieman vilkkaampi kuin Hanna.
Saa ihmisen tuntemaan itsensä hitaaksi, vanhaksi ja viisaaksi.
(Siksi hyvin tärkeä meidän talossa.)

Tuli ja leimaus

2010-12-31T17:13:00.012+02:00

Tulin töistä ja sytytin ennen sisälle menoa neljään lyhtyyn kynttilät. Ihmettelin, kuinka paljon lyhdyt valaisevat pimeää talvi-iltapäivää.

No okei, kerron tässä teille syyn lyhtyjen ihmeelliseen valovoimaan: sitä lisäsivät kaulaliinani tulessa olevat hapsut!

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Erikoisesti lämpimät kiitokset kaikille blogini kommentoijille. Joskus mietin teenkö tätä kaikkea vain itseäni varten, mutta varsinkin viime aikojen ystävälliset kommentit kertovat, että jotkut saavat bostoni-töyhykäisten seuraamisesta iloa päiväänsä. Se lämmittää minun mieltäni suunnattomasti.

Neulottukin on!

2010-12-28T17:54:00.007+02:00

klik

Tässä on Suloiselle Hilma-bostonille tehty paita, jota Alli on esittelee kuvassa korvat lepattaen. Voip olla, että tästä tulee paita Allille ja Hilma saa uuden. Terveisiä Hilmalle!

Lankana Novitan 7 veljestä ja Gjestalin Jannea.

Näit sukkia olen tehnyt itselleni kuin Iisakin kirkkoa. Varret on neulottu jo vuosi sitten ja nyt pitkin syksyä olen vastentahtoisesti väsännyt kärkiosaa. En muista milloin olen tehnyt paksusta langasta viimeksi sukat - ja voi olla, että ei heti tule tehtyä uudelleen. Odotan ja toivon, että nämä mukavasti muhjaantuvat pesussa.

Lankana Gjestalin Janne.
Pinkin ja oranssin yhtälössä on jotakin viehättävää,
vai kuinka?

Joulu-Maisu

2010-12-25T20:42:00.006+02:00

klik

että minä rakastan tätä koiraa

sen kasvoja
ja vähän pötköä vartaloa
(suokaa ilmaus anteeksi)

sen takajalkoja
jotka unohtuvat joskus hassusti
(onneksi on lääkekuuria jäljellä)

ja ketäpä ei kuusenvalo kaunistaisi?

Tuliko joulu?

2010-12-24T14:15:00.003+02:00

No tuli!

Iloista joulua teille!

(Ja rauhallista meille.)

Kun joulu itkettää

2010-12-18T16:59:00.008+02:00

Siitä lähtien kun olemme asuneet tässä pienessä punaisessa mökissä, joulut ovat olleet erityisen ihania. Emme ole keksineet omaa kotia parempaa paikkaa joulun viettoon ja miehen kanssa olemme ilolla suunnitelleet ja valmistelleet asioita joulun tuloa varten. Monet hommista ovat jääneet viimetippaan, mutta aina on ollut hyvä fiilis.

Tilitin eilen hyvälle ystävälleni tekstiviestillä, että ensimmäistä kertaa miesmuistiin joulun tulo on tänä vuonna plääh. Tuntuu, että flunssan jälkeen voimia, fiiliksiä ja aikaa jouluvalmisteluihin ei ole riittävästi. Lahjasuunnitelmien muutoksessa antamisen ilokin on kateissa.

Saimme lahjakassin eilen toiselta ystävältämme. Kurkistelin teippausten ohi pussiin ja mies virmuili: "Minäpä tiedän mitä siellä on". Kestin lällätystä noin minuutin ja leikkasin teipit auki. Kassista paljastui suklaata ja vedenkeitin, josta olen haaveillut pitkään. Keitin on aina jostakin syystä jäänyt ostamatta, koska rahoilleni on kaupassa tuntunut olevan muuta käyttöä. Lahjakeitin oli ajatuksella ostettu, nätti ja kahvinkeittimeemme sopiva, koska tarpeelliset tiedot ystävä oli kysynyt mieheltä.

Kun näin keittimen laatikossaan, pillahdin itkuun. Olin suunnattoman liikuttunut siitä, että yksinhuoltaja-ystäväni oli vähistä rahoistaan ostanut minua ajatellen jotakin niin kallista. Itkin myös sitä, että yhtäkkiä paskafiilisten keskellä joulu ei ollutkaan enää toisten lahjoista huolehtimista, vaan minun joulustani tuli saamisen juhla.

Soitin ystävälleni heti ja itkin vielä puhelimessakin liikutuksesta. Hän kertoi kiittävänsä minua lahjalla siitä, että olen auttanut häntä viime aikoina joissakin asioissa. En ollut moisia tekoja enää muistanutkaan, saati ajatellut niitä sen kummemmin kiiteltäviksi. Ja tästähän seurasi se, että minua itketti entistä enemmän.

Flunssa ja toivotonta yrittämistä

2010-12-17T13:55:00.011+02:00

Viime perjantaina alkanut flunssa on loppusuoralla. Yhden päivän olin tällä viikolla töissä, mutta samana iltana tauti lehahti päälle entistä pahempana. Olen saanut lääkäriltä elämäni ensimmäiset silmätulehduslääkkeet ja nyt kuljen silmän-ympärykset kauniisti kimaltaen kotosalla.

Neulomista en ole jaksanut kipeänä ajatella. Omaan villasukkapulaani sain apua Tuilta, jolta sain vaihdossa ihanat raitasukat. Joululahjaneuleetkin ovat jääneet tyystin tekemättä. Jotakin yritin nyt aamulla aloitella, mutta eihän siitä mitään tullut: värisilmä mulla on varmaan eniten kipeä. Auh!

Kun lapsi tuli koulusta, näytin hänelle tekelettä ja kyselin mielipidettä. "Ei oo sille sopivat värit", kuului tuomio saman tien. Tiesinhän minä, mutta yritin silti oikein kovasti toivoa.

What the hell was I thinking?

Hush elukat, muualle nuokkumaan siitä!

Onko ihan pakko herätä (todellisuuteen)?

2010-12-04T12:30:00.009+02:00

Kellohan on vasta puoli kymmenen!

klik

Tämä lauantai on ollut pitkästä aikaa vapaa ja olen tutustunut uuteen kameraani (huippu löytö! yllä olevat kuvat on otettu puolipimeässä ilman salamaa) sekä neulonut. Koirat ovat riehuneet sisällä ja saaneet ajankulukseen puruluita. Ulkona on kymmenen astetta pakkasta ja Maija vain pikaisesti piipahtaa pissillä. Sen kasvoista näkee, että kylmyys in-hot-taa. Alli on kuumaverisempi: se viihtyy ulkona jopa kymmenen minuuttia kolmella jalalla pomppien.

Minulle kuuluu vähän uusia juttuja, nimittäin työjuttuja. Akateemisten työtilanne on tällä hetkellä aika huono varsinkin näin yliopistokaupungin liepeillä. Minulla on hyvä koulutus alalta, jonka asiantuntijoita tarvittaisiin kipeästi sosiaali- ja terveydenhuollossa (työtä riittäisi silmän kantamattomiin), mutta julkisella sektorilla ei ole varaa palkata tällaisia henkilöitä. Työllistymistä vaikeuttaa myös se, että maistereita palkataan työhön vain yksi kerrallaan, kun esimerkiksi hoitajia on yhdessä työpaikassa yleensä kymmeniä.

Itse en halua palata enää sairaanhoitajan valkoiseen pukuun, pikkutarkkaan vastuuseen lääkkeistä, jotka voivat viedä jopa hengen - ja ennen kaikkea kiireeseen, jossa työtään ei voi tehdä hyvin ja työvuoron jälkeen pohtii tunnin, kerkesikö tehdä kaiken vai jäikö hommia jo ennestään taakoitetun työkaverin tehtäväksi. Joillekin tuollainen vaativa multitasking sopii, mutta minä sain siitä tarpeekseni.* Lähdin opiskelemaan alaa, jossa perehdytään laajasti juuri sosiaali- ja terveydenhuollon organisointiin, johtamiseen ja työhyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin.

Olen hakenut useita erilaisia työpaikkoja ja hain myös vuoden sijaisuutta alalta, josta minulla ei ole kokemusta. Kävin haastattelussakin, mutta paikan sai ymmärrettävästi kokenut hakija. Parin päivän kuluttua minulle kuitenkin soitettiin ja kysyttiin, voisinko tehdä parin viikon äkillisen sijaisuuden. Jo vain työ minulle kelpasi! Minulle sopii paremmin kuin hyvin työkokemus vielä yhdeltä sosiaali- ja terveydenhuollon alueelta sairaanhoidon, kehitysvammaisten hoidon, lääke-esittelyn ja opetuksen lisäksi.

Nyt näyttää siltä, että voin ehkä jatkaa tehtävässä vuoden loppuun ja olisin jatkosta hyvin iloinen. Minulla on hyvät tyypit työkavereina ja kahden viikon jälkeen täytyy myöntää, että yhteiskunnasta ja ihmisistä kiinnostuneena luulin ymmärtäväni mitä sosiaalitoimen perhetyö ja lastensuojelu on, mutta en minä siitä oikeasti mitään tiennyt.

Jos työt jatkuvat, niin joululahjasuunnitelmat menevät jossakin määrin uusiksi, koska valitettavasti tässä päivätyössäni ei voi neuloa. Kriisi!

*Sairaanhoitajuuden todellisuutta on kuvannut osuvasti Kaarina Davies kirjassaan Rankka kutsumus - sairaanhoitajan päiväkirja. Oli hämmästyttävää lukea juuri niistä asioista, joita olin itsekin kokenut. Suosittelen kirjaa lämpimästi ihan kaikille. Jotakin ansiokasta ja todellista kirjassa on, koska se sai Tieto-Finlandia -ehdokkuuden vuonna 2007.

Kumpi teistä meikkasi?

2010-12-02T22:11:00.005+02:00

Ja vielä Chanelilla!
klik

Sinä?

Vai Sinä?

Joulukalenteri!

2010-12-01T21:40:00.007+02:00

Muutama vuosi sitten ystäväni Anna piirteli kankaalle lapsen sieluun uppoavia hauskoja kuvia ja ommella sutkautti niistä rouhean joulukalenterin. Anna myös osti kalenterin pusseihin jännittäviä pilailutarvikkeita, joulukoristeita sekä nameja ja postitti ne minulle Helsingistä.

Mietimme Annan kanssa hartaasti kalenterin käytännön järjestelyjä. Ehdotin, että laitan joka aamu pussiin päivän yllätyksen, ettei kurkkimista pääse tapahtumaan. Mullistava käänne suunnitelmaan tuli, kun Annan äiti muistutti meitä, että kurkkiminenhan se kaikkein parasta kalenterissa on. Niinpä meillä on nyt joulukalenteri, jonka kaikki pussit pullottavat ja niihin saa varovasti tirkistellä. Lapsi kihisee onnesta!

Anna edes pikkisen

2010-11-23T19:20:00.001+02:00

Talvivarusteita

2010-11-21T00:05:00.003+02:00

Isälle pipo.
Kuvassa kostuttamatta ja muokkaamatta malliinsa,
siksi nyppy päälaella.

Malli: Lalla Pohjanpalon Jacques Cousteau
140 silmukkaa ja
pidempi kuin ohjeessa
Lanka: Wollmeisen twin-sukkalanka
värissä Maus Alt (2)

Puikot: 2,5

Itselle leudon kelin kynsikkäät Annan
lahjoittamista mysteerilangoista.

Malli ihan omasta päästä.
Kolmosen puikoilla.
Pidetty on. Toimii!

Yllätit minut, Peter!

2010-11-20T09:04:00.007+02:00

Näyttelijöiden kirjoittamat kirjat ovat mielenkiintoisia. Luulen, että kirjoittaessaan he paljastavat itsestään näyttelijäntyötä enemmän - enkä tarkoita tällä paljastuksia ja muistelmia, vaan ajattelutapaa ja sitä ihmisen minää, joka on aina kiinnostava.

Peter Franzén on kirjoittanut hienon kirjan. Tumman veden päällä kolahti takavasemmalta ja kutitteli päässäni oikeita kohtia. Tarina paljastaa Franzénista jotakin syvää ja rakastettavaa. Liikutuin.

Sen mitä Franzén kertoo, sen hän kertoo hyvin. Väkivallan kuvaus perheessä on tukahduttavan todellinen, mutta kirja ei jää siihen, vaan päällimmäisenä on kertomus äärimmäisen kiinnostavista ja onnellisistakin ihmisistä. Mieleeni nousi omiakin muistikuvia 1970-luvulta: froteiset alushousut, potkuriajelut ja lumipenkkaan hyppimiset aura-auton lähetyessä!

Franzénin ihmiset puhuvat pohjoisen murretta. Hengitin tätä puhetta kiihkeästi ja Franzénin kirja on niitä harvinaisia tapauksia, joita murre ei turmele tai vaikeuta.

Olen viime vuosina kantanut kirjoja monta hyllymetriä divariin, mutta tämän Franzénin esikoisen voisin kirjakaappiini ostaa.

Lukekaa kirjan tarkempi kuvaus jostakin muualta. Pelkään, että kirjoitan jotakin latteaa ja tavanomaista tämän hienon kirjan sisällöstä.

Lahjuksia miehelle

2010-11-14T16:36:00.006+02:00

Meillä on vietetty tänään isänpäivän lisäksi isännän syntymäpäiviä. Suklaan ja Ässä-arvan lisäksi mies sai pipon ja kaulaliinan.

Malli: Käänteinen pipo
(160 silmukkaa)
Lanka: Wollmeise 100 % merinovilla
värissä Schwarz
Puikot: 2,25

Malli: Clockwork (Stephen West)

Lanka: Wollmeise 100 % merino
väreissä Schwarz ja Maus Alt 2

Puikot: 3

Stephen West on 21-vuotias designeri, joka on todella arvostettu neulojien keskuudessa. Stephenin huivit ovat moderneja ja graafisia, hän saa aina luotua niihin jotakin uutta ja ennen näkemätöntä. Minullakin on jonossa useita Stephenin suunnittelemia huiveja ja langatkin ovat valmiina laatikossa. Viime vuonna tekemäni Herbivore on ollut kovassa käytössä.

PS. Ja tuliko Ässä-arvalle voittoa? Tuli. Peräti neljä euroa. Mies ei vielä tiedä, mihin ne sijoittaisi.

Lumi paljastaa

2010-11-10T08:05:00.005+02:00

klik

Hei oliko pakko julkaista tämä kuva?

Oikeesti en oo näin toipilaan näköinen.

Lumeen jääneet tassun jäljet kertovat hyvin Maijan kuntoutumisesta. Huonomman kävelyn takia molemmat takajalat piirsivät viivoja lokakuun ensilumille, nyt marraskuussa vain oikea kirjoittaa loivan S-kirjaimen.

Takajalkojen keskimmäiset kynnet eivät enää kulu niin paljon kuin ennen, mutta edelleen liikumme asvaltin sijaan mielummin metsäpolulla. Siellä saa Maisu töyhöttää vapaana ja minun silmälleni se on suuri ilo. Maijan olemassaolo ei ole minulle vieläkään itsestään selvää, vaan tunnen joka päivä siitä kiitollisuutta.

Investointi

2010-11-07T10:21:00.006+02:00

Ostin lapselle uuden kypärän.

Kypärän, joka suojaa nastarenkailla varustettua koulumatkapyöräilyä.

Kypärän, joka suojaisi kaikissa talviurheiluharrasteissa, jos lapsi niitä vain harrastaisi. (No pakkohan koulussa on luistella!)

Kypärän, joka oli sekä lapsen että minun mielestä hiton tyylikäs.

Kypärän, joka maksoi kaksi kertaa sen, mitä olin ajatellut kypärään sijoittaa.

Kypärän, joka oli kahtena päivänä käytössä ja jonka lapsi asetti eteisen lattialle.

Kypärän, joka jäi Maijan kanssa pariksi tunniksi kahdestaan.

klik

Mitäpä hyvä suutari ei korjaisi? Uusi klipsi 8,50 euroa.

Mutta mitä tähän sanoo Maija?

Testasin!

Pienen miehen Tomten

2010-11-04T15:25:00.011+02:00

Pikku-Tapio Joensuussa täytti vuoden. Halusin neuloa Tapiolle jotakin kivaa ja muistin sinivihreän Wollmeise-vyyhdin, joka odotti lankalaatikossa arvoistaan mallia ja saajaa. Aikuisten sukkalangaksi tästä vyyhdistä ei nimittäin ollut, koska sataprosenttisena merinovillana siitä puuttuu kovaan käyttöön tarpeellinen polyamidi-vahvistus.

Etsiskelin Ravelrystä tuntikaupalla sopivaa ohjetta ja ihastuin Tomten-takkiin. Tomten ei ole millään tavoin söpö ja pikkusievä vaan rouhean hauska malli, joka on peräti vuodelta 1961. Tällä hetkellä Ravelryssä on 1857 Tomten-projektia eri puolilta maailmaa, joten malli on viehättänyt useampaakin neulojaa.

Tomtenin on suunnitellut Elizabeth Zimmermann (1910-1999), joka oli jonkinlainen neulemaailman vallankumouksellinen ja ylipapitar. Elizabeth modernisoi perinteistä neulomista ja keksi muun muassa pyöröpuikot ja saumattomuuden. Elizabeth oli aikansa neulejulkkis, joka julkaisi useita kirjoja ja ohjeisti neulojia how to do -ohjelmassaan televisiossa.

Minäkin olin kuullut Elizabethista, mutta ymmärsin hänen erikoisuutensa vasta kun perehdyin Tomteniin. Ohje oli kirjoitettu lempeän humoristisesti ja rennosti suuntaa antaen. Malli on yksinkertaisuudessaan nerokas ja vaikuttaa näin 50 vuotta myöhemminkin uudelta. Tätä voi jo kutsua klassikoksi, vai mitä? Pintaneule on simppeliä edestakaisneuletta ja takki neulotaan moduuleina niin, että hihat ja huppu neulotaan suoraan vartalo-osaan kiinni. Huppu nousee päähän hauskaksi tonttuhatuksi ja koko takin reunat on huoliteltu icord-neuleella.

Yleensä Tomten tehdään paksummasta langasta, mutta minä halusin takista ohuemman, että sitä voi pitää talvihaalarin alla. Mielessäni oli sellainen villatakki, jota Tapio voi pitää päällä kun menee isin ja äidin kanssa kahvilaan, kirjastoon tai ravintolaan syömään, tai ajelee pitempiä automatkoja meille kylään...

Tällä hetkellä takki on saajalleen varmaan melko iso, mutta kauankos tuollainen miesmiehinen samoissa senteissä pysyy?

klik klik

malli: Tomten
lanka: Wollmeisea
Tiefer See WD (sinivihreä)

Versuchskaninchen (tummempi vihreä)
Frosch (keltavihreä)
puikot: 3 ja 4

Maatiaiskanojen ikävä perjantai

2010-11-02T12:07:00.011+02:00

Ystävälläni on suomalaisen maatiaiskanan säilytystila. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on sitoutunut suojelemaan kanojensa geeniperimää niin, että ne eivät risteydy muiden kanojen kanssa ja säilyttävät omat erityispiirteensä. Suomessa on viisi maatiaiskanakantaa ja ne kaikki ovat uhanalaisia tai jopa kriittisesti uhanalaisia. Ystäväni kanat ovat piikkiöläistä kantaa.

Mitä nämä maatiaiskanan suojeltavat erityispiirteet sitten ovat? Maatiaiskanat ovat vaatimattomia ravintonsa suhteen ja ne ovat kylmänkestäviä. Niillä on jäljellä luontaiset vaistotoiminnot eli haudontavietti, jälkeläisten hoito ja ravinnonhaku. Maatiaiskanat ovat elinvoimaisia ja pitkäikäisiä, vanhin Suomessa tavattu maatiainen on elänyt jopa 21-vuotiaaksi.

Ystäväni on ollut mukana suojeluohjelmassa yli kymmenen vuotta ja hän sai tässä ajassa piikkiöläiskantansa kasvamaan kahteentoista kanaan ja viiteen kukkoon. Tämän parven jäsenet ovat rakkaita lemmikkejä ja munantuottajia, joille on annettu huolella oma nimi. Tosin seitsemän mustaa yhtä aikaa kuoriutunutta kanaa sai kollektiivisen nimen Martat, kun ainokainen ruskea sisar oli Tyyne. Kanat ja kukot kuljeskelevat vapaana maatalon pihapiirissä lapinkoiran ja kissojen kanssa.

Kukko-nuorukainen ja Martta-kerho

Minulle itselleni kanojen persoonallisuus ja sosiaalisuus on ollut yllätys. Ne ovat seurallisia ja uteliaita ja niiden tekemisiä on eksoottista seurata. Kun olen nähnyt luomukanojen monipuolista touhuilua, en pysty enää kaupasta ostamaan tehotuotettuja kananmunia.

Kolme uteliasta Marttaa

Viime perjantai-aamuna ystävääni kohtasi painajainen. Kylällä asuva isäntä oli laskenut metsästyskoiransa irti ja kaksi niistä tuli ystäväni pihaan ja ne pääsivät kanojen kimppuun. Kun ystäväni sai lopulta hätisteltyä koirat pois, näytti siltä, että lähes kaikki kukot ja kanat oli tapettu. Hän alkoi itkien kerätä kananraatoja yhdessä koiransa kanssa. Lopulta selvisi, että kahdeksan kanaa oli tapettu ja hengissä selvinneitä alkoi löytyä pihan piiloista. Kukot ovat nopeampia juoksijoita, joten ne olivat selvinneet paremmin hyökkäyksestä.

Yksi kadoksissa ollut kukko palasi yöllä pimeyden turvin kotiin ja aamulla ystäväni huomasi, että se oli saanut pahoja raatelujälkiä selkäänsä kanoja puolustaessaan. Vielä ei ole varmaa, selviääkö Nikolai-kukko psyykkisistä ja fyysisistä vammoista. Henkiin jääneet kukot ja kanat ovat edelleen säikkyjä ja vauhkoontuvat jopa ystäväni tullessa kanalaan.

Inhottavinta kaikessa on, että koirien isäntä on niitä piittaamattomia metsästyskoiranomistajia, jotka päästävät koirat yöksi vapaaksi juoksemaan. Tämä tapa on ollut kyläläisten tiedossa jo vuosikaudet ja miestä on kehotettu pitämään koiransa kytkettynä, mutta isäntä ei ole asiaa vakavissaan ottanut. Tällä kertaa mies ei pääse helpolla, koska tapahtuneesta on tehty rikosilmoitus ja mies joutuu korvaamaan piittaamattomuutensa jäljet rahallisesti. Kahdeksan rekisteröityä, geenisuojeltavaa munivaa piikkiöläiskanaa kuulkaas maksaa.

Ystäväni Muna, minä ja poikanen- blogi täällä.
Tietojen lähteenä käytetty myös sivuja Maatiainen ry ja MTT: Suomalainen maatiaiskana

Jakkia päässä

2010-10-28T15:00:00.005+03:00

Noin vuosi sitten ostin Mustikka-pipon ohjeen ja neuloin innostuneena yhden valmiiksi. Valitettavasti pipo ei istunut päähän päinkään, vaan se oli liian leveä ja lyhyt ja lankakin kutitti. Hautasin pipon lankalaatikkoon, josta se aina välillä nousee käsiini ja tungen sen nopeasti syvemmälle.

Päätin tehdä aiemmin esittelemästäni jakkilangasta uuden Mustikan. Puikot ovat pienemmät kuin lanka vaatisi, mutta halusin tiiviin pipon, josta ei tuule läpi. Tykkäsin ohjeesta ja tykkään tuloksestakin.

Shokayn langat sitä paitsi sopivat Reilun kaupan viikolle paremmin kuin hyvin. Poppelin sivujen mukaan Shokay työllistää Himalajan vuoristossa noin 260 perhettä, jotka kasvattavat ja hoitavat jakkeja työkseen. Shokay tukee tiibetiläistä yhteisöä antamalla perheille työn kautta mahdollisuuden koulutukseen ja kehitykseen.

Luin muuten jostakin, että shokay tarkoittaa tiibetin kielellä jakkia.

Malli: Villapeikon Mustikka
(lisäsin pari kerrosta kuvion loputtua)
Lanka: Shokay Shambala Yak 100 % , 75 g
värissä Earth, Poppelista
Puikot: 3,25 ja 3,75
(neloset olisivat paremmat)

EDIT: Lisätty tiibetiläistietoa

Ilmoitusluonteinen asia

2010-10-27T22:25:00.004+03:00

klik

Moi, täällä Maija.

Halusin vain tulla kertomaan,
että joka aamuinen kortisoni
ei maistu pahalle kinkun sisään käärittynä.

Voittoisa fiilis

2010-10-24T13:53:00.010+03:00

Voitin ensimmäistä kertaa elämässäni blogiarvonnassa. Kahden talon tarinoita -blogissa Millan arpoi dvd-elokuvia ja töttörööööh! minä sain haluamani leffan.

Olin jo kerran nähnyt Revolutionary Roadin, mutta odotin innokkaana toista katsomiskertaa. Olen kuullut muiltakin, että elokuvista nauttii enemmän kun hype on laskeutunut ja painaa play-nappulaa puolitylsistyneenä omalla sohvalla. Katsoin esimerkiksi viikko sitten keväällä digiboxiin taltioimani Kill Billit paremman ohjelman puutteessa. Istuin neule ja koira käsissäni ja yllättäen minua suorastaan kihelmöi, koska elokuvat kantoivat niin hyvin vielä kolmannellakin katselukerralla. Nautin joka ikisestä kuvakulmasta ja taustasävelestä viimeiseen tarantinolaisuuden säikeeseen asti.

Mutta palataanpas voittoleffaani, jota katsoessani olin pakahtua. Elokuvassa kuljetaan väistämätöntä tuhoa kohti, kun eräässä avioliitossa irtiottoa ja unelmaa ei toteutettukaan, vaan elämää jatkettiin keskiluokkaisin valinnoin. Ihan pakko oli miettiä hetki mitä omaan ja aviomieheni elämään tällä hetkellä oikeasti kuuluu.

Kiitos Millan ihanasta elokuvakokemuksesta.

Kelit

2010-10-23T01:01:00.005+03:00

Nää kelit ei oo mua varten.
Kenelle ne on?

Kysyy

Alli

klik

Porttiteoria

2010-10-21T22:49:00.015+03:00

Hei, olen Minna ja olen lanka-addikti. Olin aluksi satunnaiskäyttäjä, joka eli kuukausia ajattelematta lankaa. Tarvittaessa asioin normaalin ihmisen tapaan marketissa ja valitsin käyttööni Novitan tuotteita. Lanka oli minulle vain väline villatuotteisiin ja puikot harmaata kylmää metallia.

Kaikki alkoi viattomasti: kerran näin kaupassa lankaa nimeltä Austermann Step ja siitähän tämä kaikki sitten lähti. Step oli ohuempaa kuin tutut novitalaiset ja se kuiskutteli muuttuvansa elämäni ensimmäisiksi kunnolla istuviksi villasukiksi. Siinä sitten annoin addiktiolle pikkusormen ja nyt on viety molemmat kädet - ja voisi jopa sanoa, että löysätkin on lasahtaneet tukevasti housuun.

Minulle tuli nimittäin Stepistä niin hyvä fiilis, että oli pakko kokeilla lisää erilaisia lankoja. Neulojien blogit toivat lisää houkutuksia silmien eteen ja tajuntani räjähti: maailmassa on herkkulankoja ja niistä voi neuloa vaikka mitä! Elämä alkoikin mennä niin, että eksyin maailman hämäriin nettikauppoihin selaamaan lankoja eli katsomaan lankapornoa. Ne diilerit hittovie tietävät kuinka lanka kuvataan niin, että sen värit, kuidut ja tuntuma pääsevät oikeuksiinsa. Kun kuvia tuijottaa, aivot heittävät volttia ja mielessä vilisee tuhat mahdollista neuleprojektia. Siinä on kuulkaa pää luovassa tulessa.

Minulle on kertynyt vähitellen tähän laajaan langankäyttöön hifistelykamaa, kuten silmukkamerkkejä, erilaisia puikkoja ja kaikkea muuta. Lankaa minulla on jemiksessä jonkin verran erilaisiin suunnitelmiin ja hätätilanteisiin. Toivon syvästi, ettei kätköäni ikinä ratsata.

Kyllä minä tiedän lanka-addiktion ja neulomisen haittavaikutukset. Olen eksynyt Ravelryssä neulojien jengiin, jossa addiktit yllyttävät toisiaan. Hartiani voivat olla joskus jumissa, mutta olen aika hyvin oppinut tukemaan kyynärpäitä ylimääräisillä tyynyillä. Kaikkea luterilaisen hienoa voisin perheen äitinä tehdä, kuten siivota ja olla muutenkin enemmän huusholli-ihminen, mutta kyllä langankäyttö menee tuollasen ohi. Neulon ja huokailen mañana mañana. Toisaalta en kuulu kirkkoon, joten eipä tuolla olisi väliä muutenkaan. Sitä ihmettelen, ettei meillä ole avioliitto mennyt raiteiltaan tämän riippuvuuden vuoksi. Mies antaa minun olla addikti, koska sillä on itselläänkin livenneet harrastukset käsistä.

Jos lanka oli ennen väline, niin mitä se nyt on? Lankavyyhti on asia, jolla on itseisarvo. Se on kompakti paketti, joka on tehty lampaan, vuohen, alpakan, jakin tai kanin kuiduista. Lanka on pehmeää ja kaunista ja tuntuu hyvälle käsissä. Langalla on sama rauhoittava vaikutus kuin eläimen koskettamisessa. Katsokaa vaikka seuraavassa vaatimattomassa kuvassa lankavyyhtiä. Kuinka täydellinen se onkaan.

Tämä lanka on sataprosenttista jakkilankaa.

Värinä on kursailemattoman kaunis earth.

Shokayn jakkilangat tulevat Länsi-Kiinasta Himalajan rinteiltä ja langan valmistamisen tavoitteena on turvata paimenten perinteinen elinkeino ja elämäntapa. Jakkilangan tuotanto alkaa siitä, kun tiibetiläiset paimenet harjaavat käsin jakista pehmeitä kuituja.

Jakkilanka on melko tyyristä, minäkin raskin ostaa sitä kokeeksi vain yhden vyyhdin - mutta ah kuinka ihanaa se on! Tämä ei villasta yhtään, ei-yh-tään. Jos olet neulonut tähän mennessä ainoastaan Novitaa, tilaa Poppelista yksi jakkivyyhti ja neulo lapaset tai pipo. Suo itsellesi tai rakkaalle ihmiselle jotakin pehmeää ja kaunista.

Shokay-tietoa suomeksi.
Shokay-lankoja tilattavissa Poppelista.
Shokayn omat sivut. Valitsin linkiksi aukeaman, jossa näkyy jakkeja.

Syksyn töyhöt

2010-10-18T19:19:00.002+03:00

klik

Kaupungissa

2010-10-17T00:05:00.004+03:00

Olen asunut koko ikäni Kuopiossa lukuun ottamatta kolmea ensimmäistä elinkuukautta Oulun seudulla ja viittä vuotta 1990-luvulla pääkaupunkiseudulla. Nykyisin asumme pienessä kunnassa Kuopion naapurissa ja joskus muistelen huvittuneena kuinka nuorempana sanoin jämäkästi, että kyseiseen kuntaan en muuta ikinä. Kunta oli mielestäni ruma, tylsä, liian pieni ja siellä asui pölhöjä ihmisiä. Varmaan tuon lauseen vuoksi universumi on potkinut minua nilkkoihin ja olen tuntenut sisäistä levottomuutta kunnes olin päälle kolmenkymmenen.

Olemme asuneet nyt viisi vuotta mummon mökissä tuossa pahaisessa kunnassa ja minusta on tullut maalainen - ja yllättävää kyllä oman kuntansa erittäin tyytyväinen asukas. En tunne enää olevani kuopiolainen ja asioin siellä vain välttämättömät asiat ja satunnaiset ravintolakäynnit (täällä puhun shoppailusta).

En enää osaa ajaa Kuopion keskustassa autoakaan, koska minulle tutut yksisuuntaiset kadut ovat vaihtuneet kaksisuuntaisiksi. Muutama viikko sitten ajoimme isännän kanssa Kauppakatua alas satamaan jännityksestä hihkuen, koska niin ei ole Kuopiossa tehty ikinä meidän elinaikanamme. Vatsanpohjassa nipisteli ja maailma oli nurinkurin!

Jouduin eilen käymään nappikaupassa Kuopiossa ja otin tytöt mukaan. Kävimme kävelyllä kauniilla Väinölänniemellä ja minulla oli turisti-fiilis, vaikka kolme kotiani ennen nykyistä on sijainnut Väinölänniemen kupeella.

Huomasin taas kuinka koiranikin ovat maalaisia. Niitä ihmetytti Keskuskentältä kuuluva jalkapallopelin mökä ja vastaantulijat, jotka halusivat lausua niille muutaman sanan. Näimme myös ihanan hihhuleita puunhalaaja-naisia, saimme kehuja villapaidoista ja eräs ohi kulkenut labradorinnoutajan omistaja katsoi koiraansa ja sanoi huvittuneena: "Tää ei varmaan edes tajua pitää noita koirina".

Hih!

klik

Näetkö Puijon tornin?

Kannolla

2010-10-16T00:15:00.004+03:00

klik

Toipilas ja neiti Ruutitynnyri 7.10.2010

Maija oli onnellinen päästessään pitkästä aikaa metsään. Maijan liikkuminen on ollut koko sairauden ajan helpompaa ulkona, vaikka virittelimme kotiin ylimääräisiä mattoja liukkaan lattian peitoksi.

Juokseminen tuntui olevan Maijalle helpompaa kuin kävely, koska heikoilla takaraajoilla sai hyvin tehtyä jänisloikkia. Nyt se pystyy jo ravaamaan rennosti. Metsässä tosin vauhti on välillä Allin kanssa niin kovaa, että ne nippa nappa kerkiävät jarruttaa mutkissa tai ennen puuta. Niiden kasvoista jopa erottaa jännityksen häivän täpärässä tilanteessa.

Kynsikkäät Arulle

2010-10-15T09:49:00.011+03:00

klik

Eräs lapsuudestani asti tuttu tärkeä ja ihana ihminen täytti 60 vuotta. Sukkia, lapasia ja vaikka mitä kivaa tämä päivänsankari neuloo itsekin, mutta päätin tehdä hänelle siitä huolimatta kynsikkäät.

Minusta kynsikkäät ovat hyvä keksintö. Itse asiassa ne ovat yksi maailman parhaista keksinnöistä kotipullan, deodorantin, kirjoitustaidon ja hyttysmyrkyn ohella. Kynsikkäät lämmittävät ja kuitenkin ne kädessä voi poimia sieniä ja puolukoita, kerätä ostoskärryyn kaupassa tavaraa, niistää lapsenlapsen nenän ja avata pillimehun. Kynsilakkakin pääsee hyvin näkyviin ja lahjansaajalla on tunnetusti melkoinen lakkakokoelma.

Halusin kynsikkäistä melko sirot ja syksyisen kauniit, koska tässä maailmassa kaikki naiset ansaitsevat yllensä jotakin nättiä. Laatikosta löytyikin ohuehkoa lankaa sopivissa väreissä. Maijan sairaalareissun ja ahdistushepuloinnin takia meinasi tulla kiire: päättelin viimeiset langat juuri ennen juhliin lähtöä. Hyppäsin autoon ja ajoin vielä matkalla Alkoon ostamaan kynsikkäille jonkinlaista lahjankiinnitysalustaa.

Arun kynsikkäät
aloitettu silmukkamäärällä 56
1o-1n-resorissa neuloin oikeat kiertäen
lisätty 4 silmukkaa resorin jälkeen

Lanka: Garnstudion Fabel (sävy 200)
Ostettu Lankakauppa Kujeesta Kaavilta
(suosittelen verkkokauppaa lämpimästi!)
Koristelut Wollmeise Froschin ja Auroran säikeillä
Puikot: 2,5

Ja tämänkin tuotoksen voi pestä sukkapyykissä!

Allin onnenhetki

2010-10-14T21:55:00.004+03:00

Mikäs Allin ollessa, kun aurinko paistaa ja äiti pesee korvat.

Kuvassa näkyy Maijan eläinsairaalassa ajeltu niska, josta oli magneettikuvausta varten poistettu mikrosiru.

Maisu

2010-10-14T16:18:00.005+03:00

Maailma keikahti

2010-10-13T14:54:00.009+03:00

Pari-kolme viikkoa sitten elämämme järisi pahan kerran. Huomasimme, että Maijan liikkuminen muuttui. Sen jalat lipsuivat puulattialla eikä se hypännyt enää mielellään sohvalle. Pian huomasimme sen takajalkojen jäävän omituisiin asentoihin ja koko peräpää alkoi huojahdella, Maijalla oli siis selviä halvausoireita.

Soitin sunnuntaina 26.9. päivystävälle eläinlääkärille. Selkäytimeen viittaavissa häiriöissä he eivät voisi päivystysaikana sen kummempaa tehdä kuin antaa koiralle kipulääkettä ja rajoittaa sen liikkumista. Lisäksi kuulin, että Kuopion alueella koiran selkäydintä ei voi kuvata tai leikata, vaan koira olisi tarvittaessa vietävä lisätutkimuksiin ja hoitoon Vantaalle eläinsairaala Aistiin.

Entisenä syöpäosaston sairaanhoitajana osaan arvioida hyvin ihmisten kipua, mutta koirien kivun tuntemusta minulla ei ole. Olin seurannut Maijan touhuja ja minusta se ei vaikuttanut kivuliaalle, vaan oli oma itsensä lukuun ottamatta huonoa liikkumista. Lisäksi se söi ruokansa normaaliin tapaan ja seuraili virkeänä ympäristöään. Annoin sille kuitenkin varmuuden vuoksi koirien kipulääkettä ja rajasin olohuoneeseen pienen nurkkauksen sohvalla ja sohvapöydällä, että sen liikkuminen saataisiin minimoitua. Kannoimme Maijan saatujen ohjeiden mukaan ulos pissille ja nopeasti takaisin sisään.

En voi tässä nyt kuvata, kuinka kamala vuorokausi minulla oli. Itkin vähän väliä ja surin sitä, että nuorella koirallani on vakavia oireita. Maija on minun pieni sydänkäpyseni, ensimmäinen aikuisena hankittu oma koira, tarkkaan valittua rotua ja syvästi rakastettu. Olin luullut, että meillä olisi vielä satoja ja tuhansia yhteisiä päiviä, useita vuosia tätä tylsän ihanaa arkea. Enää mikään ei ollut itsestään selvää.

Saimme Maijalle ajan eläinlääkäriin maanantai-aamupäiväksi. Lääkäri epäili välilevytyrää ja kertoi, että niitä leikataan Aistissa hyvällä menestyksellä ja koirat ovat toipuneet hyvin. Mietimme isännän kanssa, mikä olisi viisas ratkaisu. Meillä on eläinten sairauksien hoidosta yhteinen näkemys, jonka mukaan kokeellisiin ja tuskallisiin hoitoihin emme halua lemmikkejämme saattaa. Lääkäri totesi, että Maija on nuori, sillä ei ole kipuja ja takajaloissa oli halvausoireista huolimatta edelleen tallella kiputunto, joten leikkaus kannattaisi, jos meillä vain on mahdollisuus viedä se hoitoon Vantaalle, eikä reissu olisi rahasta kiinni.

Isäntä soitti Aistiin ja saimme kuulla, että neurologi on samana päivänä iltavuorossa. Päätimme, että haen nopeasti reissukamat kotoa ja lähden Maijan kanssa saman tien ajamaan Vantaalle. Ensimmäistä kertaa ikinä olin onnellinen työttömyydestäni ja iloitsin siitä, että olimme ottaneet Maijalle vakuutuksen. Olin nukkunut yöllä vain pari tuntia ja vuorokausien murehtimisen vuoksi olin henkisesti huonolla tolalla, joten pyysin isäni kaveriksi pitkälle ajomatkalle.

Ajomatkan aikana Maija pönki takapenkillä laukkuni päälle ja nukuskeli tyynylläni. Onneksi isä oli mukana, koska vähän väliä kysyin: "Mitä Maija nyt tekee? Nukkuuko se? Onko se okei?"

Maanantaina 27.9.2010

Olimme illalla puoli seitsemältä Myyrmäessä ja isä lähti veljensä luo yöksi. Aistin odotushuoneessa huomasin, että Maijan tilanne oli edelleen huonontunut. Minun oli pakko pitää sitä sylissä, sillä jos laskin sen maahan, takajalat vinksottivat minne sattuu. Jos nostin sen viereeni penkille, jalat roikkuivat kummallisesti penkin reunojen yli.

Kun pääsimme neurologin vastaanotolle, hän tutki Maijan tarkasti ja kertoi, että myös eturaajojen liikkumisessa on muutoksia, joten selkäytimessä on ongelmia kaularangassa asti. Aamulla Maijalle tehtäisiin tutkimuksia ja yöksi sen olisi hyvä jäädä Aistiin. Olin huojentunut siitä, että Maija oli hyvissä käsissä ja ajoin itse yöksi Annan luo. Siellä näin silmissäni Maijan huonon kävelyn neurologin vastaanotolla, enkä voinut mitään sille, että itkin aaltoina ystäväni ruokapöydässä, ollessani suihkussa, levätessäni sohvalla ja mennessäni nukkumaan.

Seuraavana päivänä Anna lähti mukaani neurologin vastaanotolle kuulemaan tutkimustuloksia. Tutkimuksissa oli edetty tarpeen mukaan kevyemmistä raskaampiin. Maijasta oli otettu verikokeita sekä röntgen- ja magneettikuvia, lisäksi sille oli tehty selkäydinpunktio. Lääkäri näytti magneettikuvia ja näimme normaalisti kirkkaassa selkäydinkanavassa kahdessa kohtaa suhrua, jotka olivat aiheuttaneet Maijan oireet. Lisäksi myös vasemmalla puolella aivoissa oli alue, jossa näkyi kudostihentymää. Tässä vaiheessa ajattelin, että Maijan tie taitaa nyt päättyä tähän ja ajaisimme hiljaisuuden vallitessa isäni kanssa kotiin koira pahvilaatikossa takaluukussa. Yhtäkkiä lääkäri kuitenkin alkoi puhua kortisonihoidosta ja hoidon pituudesta. Keskustelimme lääkärin kanssa englanniksi, joten en ollut varma, olinko ymmärtänyt tunnemylläkässä asiat oikein. Hämmennyin ja kysyin paraneeko Maija. Vastaus oli kyllä. Kyllä! Maija voi elää vielä vuosia ja hoito on puoli vuotta kortisonia tablettina. Maijalle voi jäädä jotakin pientä vajavuutta liikkumiseen tai se voi parantua kokonaan.

Maijan diagnoosi on multifokaali GME eli granulomatominen meningoenkefaliitti selkäytimessä ja aivoissa. Kyse on siis aivojen ja selkäytimen tulehduksesta, jota hoidetaan Prednisolonilla (10 mg/vrk) puoli vuotta. Koko puolen vuoden satsi tuli maksamaan Yliopiston Apteekissa 29 euroa. Sairaus ei ole perinnöllinen eikä tarttuva, ei myöskään tiedetä mistä se on Maijalle tullut. Sairaus voi ilmetä nopeasti, kuten Maijalla nyt tapahtui.

Olemme nyt pari viikkoa seuranneet Maijan kuntoutumista ja olen yrittänyt toipua Maijan menettämisen pelostani. Olin hieman pettynyt, kun mitään ihmeparanemista ei ensimmäisen viikon aikana tapahtunut. Saatoin hieman uskaltaa ajatella, että ehkä se kävelee paremmin. Olen antanut ihmispotilaille kortisonia ihon alle ns. piikkinä erilaisiin vaivoihin ja usein lääke auttaa nopeasti, oireet helpottuvat saman tien tai parissa päivässä. Nyt minun on pitänyt puhua itselleni järkeä ja muistuttaa, että Maijalla on kyseessä pitkä puolen vuoden kuuri, ei sellaisesta voi nopeaa muutosta odottaakaan.

Tällä hetkellä Maijan tilanne on kohentunut selvästi. Se hyppää jo sohvalle ja nojatuoliin katsomaan Allin kanssa ulos ikkunasta. Kävely on parantunut ja käymme metsälenkeillä. Asvaltilla en sitä mielelläni kävelytä, koska takajaloista ovat kuluneet kynnet aiemman huonon kävelyn takia. Maijan liikkumista ei tarvitse rajoittaa, joten saamme elää ihan normaalia elämää. Toistaiseksi nostan Maijan autoon ja metsälenkillä polulle kaatuneiden korkeiden puunrunkojen yli.

Jos Maija elää täysipainoista töyhökkään bostonin elämää vielä muutamia vuosia, niin olen onnellinen. Kuka omasta elämästäänkään tietää vuosiksi eteen päin? Olen myös suunnattoman kiitollinen lukuisista eläinrakkaista ystävistä, jotka ovat tämän kamalan kokemuksen eri vaiheissa halunneet kuulla voinnistamme ja ovat sydämestään toivoneet Maijan parantumista.

Iloitsen tämän kokemuksen jälkeen uudella tavalla koiristani. Eräs päivän parhaista hetkistä on, kun menen aamulla herättyäni vessaan ja Maija ja Alli tulevat tuhistelemaan jalkoihini ja tervehtivät minua vessanpytyllä istuessani suurella riemulla. Minusta ne ovat siinä vessan lattialla pyöriessään niin ihania, kauniita ja pehmeä turkkisia käsieni alla. Näin pieni on maailmani.

Kreikkalainen vei jälleen kielen

2010-09-26T09:06:00.008+03:00

Kävimme isännän kanssa eilen Kuopion kreikkalaisessa ravintolassa syömässä lounasaikaan. Suosittelemme ravintolaa lämpimästi ja toivomme, että ummistat silmäsi rakennuksen vaatimattomalta ulkonäöltä, ravintolan ylitsepursuavalta kreikka-kitschiltä* ja ei ihan niin viimeisen päälle tyylikkäältä sisustukselta. Kun vielä suljet korvasi pakolliselta kreikkalaiselta musiikilta ja perehdyt ruokalistaan, eteesi avautuu herkkujen satama.

Suosittelen alkuun friteerattuja mustekalarenkaita. Eijeih, unohtakaa suomiravintoloiden sitkeät kumirinkulat, nämä ovat todella herkullisia. Panerointi on rapean ohut ja hiutaleinen, päälle voi puristaa raikasta sitruunaa.

Viisitoista vuotta sitten olin kolme kuukautta työharjoittelussa Pohjois-Espanjassa ja söin calamareseja useita kertoja viikossa (ja laihduin!). Yhtä hyviä (okei, lähes yhtä hyviä) friteerattuja mustekalarenkaita olen saanut vasta nyt tässä kreikkalaisessa. Pienen alkupalalautasen hinta on seitsemisen euroa, josta maistelimme molemmat isännän kanssa.

Toinen suosikkini tässä ravintolassa on moussaka. Tsot tsot, älkääs ajatelko koulujen ja työpaikkaruokailoiden perunamuussivatkulia, vaan kuulkaas: tässä moussakassa kielellä viivähtää jopa kaneli. Samettisen valkokastikkeen alla lepäävät jauheliha, kesäkurpitsa-, munakoiso- ja perunaviipaleet hyvän öljyn syleilyssä. Arkilounaalla moussakan on saanut isona viipaleena lautaselleen muistaakseni kahdeksalla eurolla. Muuna aikana hinta on noin 15 euroa ja pöytääsi kannetaan astia, jossa moussaka on muhinut uunissa. Herkullista kerta kaikkiaan. Moussaka-annos on melko suuri, usein pieni osa jää syömättä jopa minulta.

Mies söi eilen Kleftikoa, eli rosvopaistia sekä mausteisia kermaperunoita, pitaleipää ja tsatsikia. Kun mies otti lihaa suuhunsa, hän huokaisi että se sananmukaisesti sulaa suussa, pureskella ei tarvitse. Jossain vaiheessa hän sanoi: "Kato!" ja hipaisi haarukalla lihapalaa, jolloin se mureni pehmeästi. Ruoka oli isännälle kokonaisuudessaan isompi elämys kuin kunnon pihvi ns. hyvässä ravintolassa, eikä tämä käynti ollut ensimmäinen tällainen kokemus.

Kerran aiemmalla reissulla lapsi oli mukana ja hän valitsi listalta souvlakia, eli kanan- ja porsaanlihaa vartaissa. Lapsi rakasti lihojen makua ja mureutta ja veteli annoksen loppuun suurella halulla. Kotona hän ei ikinä syö niin paljoa kerralla.

Ja palvelu? Se on hmmm.... ihan okei.

Kurkistakaa listaa täältä - ja ihastukaa!

*Kreikka-kitsch tarkoittaa tässä karvaisia koristekissoja ja muita koriste-esineitä ikkunalaudoilla, kreikkamaalauksia ja -julisteita sekä tietenkin iloista jonoa Kreikan lippuja. Sinivalkoisuus on silmiinpistävää ja keskustelua ryydittää bouzouki-musiikki. Yksittäisesti näissä ei liene mitään vikaa, mutta kaikki yhdessä... oijoih!

Odottelimme kerran seuralaiseni kanssa annoksiamme, kun ravintolaan astui keski-ikäinen naishenkilö, joka katseli tarkasti ympärilleen ja kysyi lopulta tarjoilijalta empien: "Anteeksi, minkä maalainen ravintola tämä on?"

Energinen Aurora

2010-09-23T00:02:00.002+03:00

Neulojat ovat pätkävärjätyistä langoista montaa mieltä. Minusta ne näyttävät vyyhdillä usein paremmalle kuin valmiina neulepintana. Onnekas se neuloja, jonka värit liukuvat kauniisti. Pahimmillaan kirjava pinta on oksennuslammikko epätasaisilla sattumilla.

Sain Wollmeiselta yhden Aurora-värisen vyyhdin (WD) ja Ravelry-kaverilta ostettua toisen. Himoitsin punaista ja energistä liiviä tästä kauniista langasta. Toisessa vyyhdissä oli tummaa viininpunaista, joten neuloin kerroksia keriä vaihdellen. Malliksi valikoitu yksinkertainen Jewel, jossa on tiimalasi-joustinneule sekä ylhäällä että alhaalla.

Malli: Jewel (Wendy Bernard)
Lanka: Wollmeise twin Aurora WD
Puikot: nro 3

Kuva on otettu ennen blokkaamista ja hihansuu kiertyy vielä sisään päin.

Sama blokattuna. Reunus huoliteltiin metkasti virkkaamalla.
Piti kaivaa opetusvideo esiin.

Vyötäröllä kavennettiin muutamia silmukoita
ja sitten taas lisättiin.

Tykkään väristä, liivi päällä tulee hyvä fiilis. Mutta muistuttakaas minua, etten enää ikinä neulo pätkävärjätystä langasta puseroa tai liiviä, sen verran kirjavaksi menee. Mutta sukkia kyllä, juuh.

Maija on kotona

2010-09-22T12:13:00.005+03:00

"Me halutaan alakertaan oma Hästens ja untuvatäkki!"

Maijan piti palattuaan töyhöttää kotona pitkään ja hartaasti. Se pyyhälsi olohuoneesta keittiöön, sohvalta pesuhuoneeseen, ihmisen luota toiselle, pysähtyi haukkumaan ja tuhistelemaan. Muuten se vaikuttaa tyynemmälle ja itsenäisemmälle, ja palautuminen pentujen imetyksestä on sujunut nopeasti.

Maijan palattua huusholliimme tehtiin mullistus: koirat nukkuvat alakerrassa ja portti sulkee niiden reitin yläkerran makkareihin. Alli haukkui viime yönä portin takana vain kahteen otteeseen, vaikka olin kuvitellut sen nyyhkyttävän pimeydessä koko yön. Maijan tiesin nukkuvan sohvalla kaikessa rauhassa.

Ei enää kuorsaavia koiria! Ei peiton nostelua! Ei ahtautta! Ei lutkutusta turkin pesussa! Ei sängyn tytinää korvan raaputuksessa! Hyvää yötä ja onnellisia unia meille kaikille.

Neidit luovutusiässä

2010-09-16T06:55:00.006+03:00

Kultakutri ja tyttärensä sekä sikapossu

Maija palaa ensiviikolla kotiin. Ikävä on välillä aika kova, kun viimeiset päivät kuluvat.

Näin unta, että kyykistyin Ilomantsissa Maijan eteen, otin sen kasvot käsieni väliin - ja mietin kuinkas tässä nyt näin kävi. Maija oli nimittäin muuttunut suomenpystykorvaksi! Karva oli pidentynyt ja muuttunut kullanväriseksi, kuono oli kapea puikula. Että tämmöinen koira sitten lähtisi matkaani? No mikäs siinä.

Kissan valtakuntaa

2010-09-15T09:48:00.005+03:00

Olohuoneessamme on ollut sunnuntaista asti nojatuoli, joka matkaa huomenna kanssani Helsinkiin. Kuluneet kolme vuorokautta Lilli on viettänyt tässä tuolissa kylkeä kääntäen ja laiskasti itseään pesten. Ei tätä nojatuolia voi pois viedä. Eihän?

Hihat

2010-09-14T11:39:00.008+03:00

Minulla on muutamia 3/4 -pituisia puseroita ja tunikoita. Viime talvena kaipailin käsivarsille lämmikettä ja ajattelin neulovani pitkät kämmekkäät. Näin kuitenkin tällaiset hihat Ravelryssä ja tiesin heti, että nuo on saatava. Ja sopiva lankakin oli varastossa.

Neuloin hihat Magic Loopilla, eli pitkällä pyöröpuikolla molemmat yhtä aikaa. Kätevää! Ei yhtään niin sekavaa kuin ennakoin. Ensimmäiset mätsikluuppaukseni olivat äidin ranteenlämmitimet.

Malli: Mustaavillaa's Sleeves Ravelryssa
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Solid
sävy Dusk (aika ihana!)
Puikot: 2,5

Pölysammakko

2010-09-12T11:26:00.014+03:00

Siivoushommien aloittaminen on aina tuskallista, mutta kummallisesti lapsi on hyvällä tuulella joka kerta urakan aikana. Ilmeisesti siivous on hänestä kuitenkin mukavaa, koska koko perhe heiluu pienessä tilassa hiki päässä.

Lapsen tehtäviin kuuluu oman huoneen siivous ja suurin työ on yleensä kerätä kirjat ja sukat sängystä sekä sängyn alta. Vessan- ja pyykinpesua opetellaan vähitellen.

Yksi kolmesta suuresta ohjeestani pojan elämän taipaleelle on, että valkopyykki pestään aina valkoisena: valkopyykkiin EI laiteta yhtään muun väristä vaatetta, vaan pestään vaikka vajaa koneellinen. Älkää kysykö mistä itse tämän tiedän.

(Entä ne kaksi muuta opetusta? Niiden aika tulee vähän myöhemmin.)

Pölyluuttu lapselle huoneensa siivoukseen
malli: Tree Frog (Amy-linne Mitchell)
ohje Ravelryn lisäksi myös täällä
lanka: Novitan Bambu
pesu 60 ℃

Kissan palveluksia tarjolla

2010-09-11T00:02:00.001+03:00

"Miks en muka voi olla tarkastamassa matikan tenttejä?
Jassooh! Tässä talossa ei näköjään kissan panosta kaivata."

Parsakaalitaivas

2010-09-10T02:18:00.003+03:00

Lähellä meitä on asuinalue, johon on istutettu terijoensalavia pitkäksi kujaksi. Puut on istutettu lähekkäin ja osaa niiden oksista on sahattu, joten salavat ovat luopuneet taipumuksestaan kasvaa leveiksi ja pyrkivät sen sijaan tavoittelemaan taivasta.

Kun kävelen koirien kanssa näiden terijoensalavien alle, tunnen aina astuvani erikoiseen paikkaan. Pehmeässä valossa on pakko pysähtyä elämään hetkinen tässä ja nyt, on pakko vain katsella ja hengittää. Kuvat eivät tee millään tavoin oikeutta paikan tunnelmalle.

Terijoensalava on lempipuitani. Kiinnitän salaviin huomioni kun ajelen autolla ja katselen talojen pihoja tai asuttujen alueiden istutuksia. Terijoensalava on niin suuri puu, että sitä ei näe uusien asuinalueiden pienillä tonteilla, eikä meidänkään pienen talomme kyljessä sitä toistaiseksi ole.

Lapsikin on oppinut bongaamaan terijoensalavat ja saattaa auton takapenkiltä yhtäkkiä hihkaista: "Kato äiti, parsakaalipuu!" Sillä nimellä me terijoensalavia kutsumme ja aina parsakaalipuu meitä hymyilyttää.

Lääkehoidon aakkosia - ja perille meni?

2010-09-09T09:16:00.007+03:00

Meillä hoidetaan lapsen satunnaista päänsärkyä parasetamolilla ja ibuprofeenilla. Olen yrittänyt lasta vähitellen opettaa muistamaan nämä kaksi hänelle sopivaa lääkeainetta ja niiden annostusta, koska en joka hetki ole hänelle lääkettä ojentamassa.

Aamulla lapsi kävelee olohuoneeseen.

- Aih. Aijaih.
- Mikäs sulla?
- No mulla sattuu tähän takapuoleen, kun pyörän satula on huono, lapsi sanoo ja taputtaa vasenta pakaraansa.
- Hmmm. Mutta sinähän ajoit toissapäivänä ylimääräisen pyörälenkin ja eilen sattui reisiinkin, minä muistelen.

- Niin mutta kun mulla sattuu kun istun, lapsi sanoo ja istahtaa viereeni.
- No ei se kerro sitä, että sulla on pyörän satula huono. Vaikka voihan se ollakin.
- Auh. Nyt sattuu kun Alli kävelee tässä reiden päällä.
- Käy ottamassa Ibusal, ihan niinku eilen otit. Ei satu sitten niin kovasti, neuvon lohduttavalla äänellä.

Hetken kuluttua:

- Otitko sinä sen lääkkeen?
- Otin.
- Ibusalia 400 milligrammaa?
- No sellanen vihree laatikko se oli.
- Höh. Ei lääkkeistä katota että on vihree laatikko vaan luetaan että Ibusal, opetan lasta tuohtuneella äänellä ja jatkan
- Jossain voi olla kolme vihreetä laatikkoa ja kahdessa niistä sydänlääkkeitä. Jos sellasen vahingossa syöt, voit olla kanttuvei.

Tässä vaiheessa lapsi alkaa olla luvattoman huvittunut. Jatkan kuitenkin opetusta touhukkaana.

- Ja sit vielä katotaan, että se on Ibusal 400 mg. Jos olis 600 mg, niin sinä et vois syödä sitä kokonaista.
- No oli se sama ku eilen otin. Se laatikko oli katos tämän kokoinen... lapsi viittoo käsillä ilmassa ja virnistelee.
- No just joo.
- Ja oli se Ibusalia, koska se maistui ihan samalle kuin eilen!

Tuijotan lasta uskomatta korviani. Näen, että lapsella on hirvittävän hauskaa.
- Sinä olet kyllä sairaanhoitajan painajainen!

Sitten nauramme molemmat.

Milloin lapsi on oppinut minua näin vedättämään?

Lämmikettä äitille

2010-09-06T12:27:00.008+03:00

Äidin ranteenlämmittimet
oman näkemykseni mukaan

Lanka: Drops Fabel
koristeluun Wollmeisen säikeitä
Puikot: 2,5

Silmukoita 48. Resorissa neulottu oikeat silmukat kiertäen.
Yläosassa picot-reunus. Heleppoo ja konepestävätä neuletta.

Tunnustan, ennustan ja pahempaa on luvassa

2010-09-05T09:08:00.008+03:00

Sain Annalta Beautiful Blogger -palkinnon, jonka saatuaan täytyy tunnustaa seitsemän asiaa itsestään. Laitan palkinnon kiertoon poikkeuksellisesti vain kahdelle bloginpitäjälle, eli Rouva Pulmuselle ja Päiville Joensuuhun. Olkaa hyvät!

Tässä seitsemän kuolemansyntiäni, eikun anteeksi tunnustustani.

1) Näen joskus poliittisia unia. Olen aiemmin kirjoittanut unesta, jossa Matti Vanhanen möi meille keittiön tuolejaan. Seuraan politiikkaa ja keskustelemme siitä usein kevyellä tasolla isännän kanssa. Kummallisesti uneni ovat tähän asti olleet aina oikeistovoittoisia, mutta en taida kuitenkaan olla koko sydämeltäni porvari, koska viime kunnallisvaaleissa vaalikone ehdotti minulle äänestettäväksi eläkkeellä olevaa vasemmistoliittolaista putkimiestä. Jupulla on asiaa hienosti kuvaava strippi täällä.

Pari yötä sitten näin unta, jossa olimme isännän kanssa ajelemassa pääsiäisjuhlille (wtf?) ja takanamme ajoivat herraskaisella autolla Jyrki Katainen ja Jyri Häkämies. Katsoin taustapeilistä Jyrki Kataista ratissa ja sanoin isännälle, että onko meidän järkeä ajaa pitkä matka kahdella autolla peräkkäin samoihin juhliin. Tulimme isännän kanssa tulokseen, että emme ole niin hyviä kavereita Kataisen ja Häkämiehen kanssa että kannattaisi samassa autossa matkustaa, tunnelmaa olisi pidettävä väkisin yllä.

2) En pidä kovaäänisistä ihmisistä. Sellaisista, jotka tuntuvat koko ajan esiintyvän pääosassa paitsi omassaan myös muiden elämässä. (Tähän eivät kuulu kuulovamman tms. takia kovaa puhuvat.)

3) En pidä kaikentietävistä ihmisistä. Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän kouluja käyn, sitä harvinaisemmiksi ainoat oikeat vastaukset ja asioiden mustavalkoisuus käyvät.

4) Sinkkuihmisenä söin kaksi viikkoa samaa ruokaa, jos joku sopiva eines löytyi. Minulla oli mm. pinaattilettuviikot, pestopastaviikot ja miilunpolttajan pastaviikot. Tässä asiassa kustannuksellani on pidetty hauskaa ja minua on verrattu Ruuvit löysällä -sarjan sketsihahmoon. (Ah, miten hyvä sarja se olikaan, Bono estente!)

5) Haluaisin vuodeksi palkalliseen työharjoitteluun mainos-toimistoon.

6) Rakastan televisiota. Sieltä tulee hyvää ohjelmaa, kunhan ne vain löytää eikä yritäkään katsoa kaikkea. Katson ohjelmat yleensä nauhalta ja neuloa sytkyttelen. Hieno tv-syksy on tulossa: Ketonen ja Myllyrinne, Beck-elokuvat, Nurse Jackie, Monty Python -dokumenttisarja, 30 Rockin uudet jaksot, Tyra Banksin huippumallit (joo-ooh, tämä on ainoa oikea huippumallikisa)... Tässä ei varmaan edes olleet kaikki herkut.

7) Saan kylmiä väreitä, jos vierailen äärimmilleen sisustetussa kodissa, joka on puunattu lattiasta kattoon ja jossa ei näy yhtään lehti-, lanka-, avainnippu-, posti- tai vaatekasaa. Mitä ihmettä tällaiset ihmiset vapaa-ajallaan tekevät? Mikä heitä vaivaa?

Punamultaa

2010-09-04T15:54:00.008+03:00

"Talon entiset asukkaat on tehny mulle tänne
tontin rajalle ihan oman agilityradan.
Emäntä oli saada slaagin, mutta otti se kuiteski kuvan.
Sit mä sain hatkat. Aina mä saan."

Pihamme on aidattu niin, että pikkukoirat saavat juosta siellä vapaana. Peteä ei voi laskea irti, koska se leiskauttaa metrisen aidan yli saman tien hyvän vainun saatuaan. Kyllä bostonikin varmaan hyppää metrin korkeudelle, mutta luotan siihen että Maijalla ja Allilla ei ole niin suurta intoa päästä pihan ulkopuolle, tai ei edes älyä yrittää.

Tänään maalasimme isännän kanssa uutta puuliiteriä. Alli oli ulkohommissa mukana ja minulla oli taskussa kinkkua, että saan palkata sitä vapaaehtoisissa ja kutsutuissa luoksetuloissa. Seurauksena oli että Alli piipahteli kauempana, mutta töhisteli suurimman osan ajasta lähellämme niin, että se sai punamultamaalia korvaansa, selkäänsä ja nenän alle. Eläköön seurakoirat!

"Vähänkö on kaunis pilkku?"

Löytöjä sisustuslehdistä

2010-09-02T17:28:00.005+03:00

Plaza-sisustuslehdessä listattiin ostospaikkoja sisustamisesta ja muotoilusta kiinnostuneille Helsingissä. Sattumalta kahden liikkeen kuvissa oli esillä Rantakoski Designsin tuotteita. Alhaalla vasemmalla tyynyjä Poreessa ja oikealla geisha-maalaus ja kolmen geishan tyyny Casuarinassa. Katsokaa tuota maalausta! Aah.

Kodin Kuvalehdessä on artikkeli luonnon tuomisesta sisään ja kuvassa Rantakoski Designsin saniaistyyny.

Lue lisää täältä, ole hyvä.

Mistä tunnet sä kissan ystävän?

2010-09-02T09:45:00.007+03:00

Kyllä todellinen Kissan Ystävä hankkii lemmikilleen vähintään autonpenkin.

Pikkutöyhöt

2010-09-01T14:35:00.004+03:00

klik

Meitsi kävi kerhossa

2010-08-31T08:06:00.008+03:00

Me mentiin isännän kanssa eilen Pystykorvakerhon kerhohuoneelle. Sit mä vähän töyhötin siellä, heilutin pyllyä ja ilakoin ihmisten edessä. Tää pyllynheilutus, tai oikeestaan koko peräpään heilutus, on meidän lyhythäntäisten tai hännättömien bostoneiden oma staili. Me mennään niinku mutkille.

Mulla oli kerhohuoneella siankarlo eväänä ja yritin piilottaa sitä eri paikkoihin. Kävin jopa yhdellä mappihyllyllä ihmettelemässä. Sain hatkat.

Sit mua yhtäkkiä pissitti ja oli pakko kyykätä lattialle. Isäntä hämmästyi, mutta pyyhki mukisematta lätäkön.

Mulle on sanottu, että näytän vähän erilaiselle kuin Pystykorvakerhon metsästyskoirat ja lapinkoirat, mutta hei, miettikää vähän: kenellä meistä on niinku suhteellisesti isoimmat pystykorvat?

Romantiikan roisketta

2010-08-28T22:01:00.005+03:00

Meillä on tänään hääpäivä. Sitä aloitettiin juhlimaan niin, että isäntä lähti aamuviideltä Koppelohaukkuihin tervehdyksiä viemään ja minä nukuin lapsen kanssa yli yhdeksään.

Avioliittomme on alkumetreiltään asti ollut romanttinen meille sopivalla tavalla. Kun kihlauduimme, hakaisimme kaiverrettuina olleet sormukset ja ajoimme takaisin kotiin jatkamaan kosteuseristeen levittämistä kylpyhuoneeseen. Kihlakuva otettiin kännykälläni kylppärissä, telat käsissä.

Naimisiin menimme maistraatissa lapsen ja kahden ystäväpariskunnan todistaessa tapahtumaa. Toimituksen jälkeen menimme Sampoon syömään muikut ja kotimatkalla käväisimme ostamassa koiralle ruokaa eläinkaupasta.

Sekä kihlaus että naimisiinmeno on ollut meille molemmille iso asia, vaikka emme halunneet isoja juhlia järjestääkään. Kihlauksen jälkeen sormus kiilteli sormessani häikäisevän hienona ja sitä oli vilkuiltava autolla ajaessakin kuukausien ajan. Maistraatissa olin liikuttunut vihkimisen ajan, itse asiassa aloin itkemään jo kun näin ystävämme maistraatin eteisessä. Minusta tosiaan tuntui, että nyt tässä mennään naimisiin ja puoliso on valittu huolella ja harkiten. Vaimona ja rouvana oleminen on tuntunutkin aivan erilaiselta, jotenkin hyvältä ja vakaalta.

Niin, palataan hääpäivään. Iltapäivällä koiralenkkien jälkeen olemme juoneet kuohuviiniä koko porukka, lapsi herkullisen hyvää Robby Bubblea. Uuniin tuikkasimme nachoja jauhelihalla ja parilla kastikkeella.

Oikein hyvä ja mukava hääpäivä.

Sulle silmäni annan

2010-08-26T17:49:00.005+03:00

Hiukkasen ihania ilmeitä ja harottavia katseita! Kun bostonin ensimmäisen kerran näin syksyllä 1998, ihastuin juuri katseeseen ja ilmeikkyyteen. Kunhan näillä tytöillä vielä lepakkokorvat nousee pystyyn, niin jopas on ulkonäköä kerrakseen.

Anastasia

Azaria

Abigail

Afrodite

Piirakka ja sen syvin olemus

2010-08-24T08:32:00.008+03:00

Parasta kahvileipää ikinä on kotona leivottu mustikkapiirakka ohuella pullapohjalla. Koska mustikanpoiminta on jäänyt viime vuosina vähiin, olen sellaista tehnyt ja syönyt viimeksi pari vuotta sitten ja tällä välin tarjonnut vieraille Irene Partasen ja Burtsowin ihanaisia piirakoita. Näistä kahdesta Irene kiilaa hintsusti Burtsin ohi suuhuni sopivammalla vivahteella. Molemmat liikkeet löytyvät muun muassa Kuopion kauppahallista, josta olenkin aiemmin kirjoittanut täällä.

Leipomoiden/konditorioiden piirakoissa mustikka on yleensä liian makeaa ja hillomaista. Lisäksi niiden tasaisesta laadusta puuttuvat kotileipojaa piinaavat kysymykset. Kohoaako pohja tasaisesti? Valuuko mustikkatäyte? Onko päällisessä tarpeksi sokeria? Pyöreästä ostopiirakasta jää pois uunipellillistä koskeva vaikea valinta: keski- vai reunapala?

Pahin virhe, mitä kotileipuri missä tahansa piirakassa voi tehdä, on liian tummaksi paistaminen. Ah kuinka monta piirakkaelämystä on pilannut tumma kitkerä rantu pohjassa tai kuivunut päällinen, joka on huuhdeltava kahvilla nopeasti alas. Herkkuperseet tietävät tämän suuren pettymyksen, eiks niin? Ja tärkeä asia on, että pehmeä piirakkapala on reilun kokoinen. Pullanpuolittajat hoitakoon pienennyksen itse.

Eilen oli aihetta leipoa kahvileipää. Meille oli tulossa ystäviä ohikulkumatkalla ja appikin rakentamaan liiteriä. Jääkaapissa huutelivat kermaviili ja vanhaksi mennyt kerma. Löysin netistä piimäpohjaisen marjapiirakan ohjeen ja tein sitä kaksi pellillistä, joten sain laittaa piirakkaa jopa pakastimeen. Maltoin ripotella sokerihuurteisia mustaviinimarjoja pinnalle tarpeeksi vähän, joten silmät eivät vedä happamuudesta kieroon. Lisäksi sekoitin päällisen muruseokseen hintsusti kookoshiutaleita, joiden maku ei kylläkään lyö valmiissa piirakassa läpi. Kun ensi kerralla teen samaa piirakkaa, järjestän muruseosta päälle isomman annoksen mutta niin, että pohja ei ohene. Hyvä piirakka, jonka ohje on täällä. Suosittelen!

Ja mustikkapiirakka? Sen aika on meillä ehkä ensi vuonna.

Keskipala mulle, kiitos.

Herukkaa

2010-08-17T09:02:00.006+03:00

Sateet ja myrskyt ovat kiertäneet mökkimme melko onnistuneesti koko kesän ajan. Kuivuudesta huolimatta kaksi nuorta musta-herukkapensasta on puskenut isoja makeita marjoja, joita lapsen kanssa söimme ja keräsimme kun isäntä rakensi uutta liiteriä.

Alli töyhelsi marjapuskien juurella ja oli erittäin kiinnostunut herukoista. Se otti marjan suuhunsa, mutta pudotti sen monta kertaa pois, kuopi ja kieritteli sitä maassa. Lopulta se kuitenkin herukan söi ja tuli jalkoihimme töhistelemään ja etsimään uusia pudokkaita.

Hrrr... väsyttää...

2010-08-16T11:02:00.003+03:00

"Porukat tuli reissusta ja jätti kamat minua varten tähän."

Iltapuku laahuksella?

2010-08-14T07:12:00.003+03:00

Tänäkin vuonna löytyi onneksi unikko, joka houkutti piirtämään kasvot. Unikkojen kukinta on ollut viime vuotta vaatimattomampaa, johtuneeko uudesta perennapenkistä, ahtaudesta vai kuivuudesta. Ensi vuonna uudestaan!

Kerrankin ukille

2010-08-13T07:29:00.004+03:00

Tunnetteko ihmisiä, joilla on jo kaikkea? En tarkoita ihmisiä joilla elämä kulkee ruusunlehtien viitoittamana, vaan ihmisiä jotka eivät ikinä tarvitse mitään. Isäni on sellainen! Kun jokin juhla lähestyy, isältä on turha kysyä lahjatoivetta kun hänellä on jo kaikkee. Tavarapaljous aiheuttaa isässä selvää kärsimystä. Kun tällainen ihminen sitten kerrankin haluaa jotakin, sisälläni läikähtää ilo.

Isäni on tykästynyt lapselle tekemääni koirapussiin ja on leikkimielellä yrittänyt hieroa siitä kauppaa lapsen kanssa. Keskustelu ei kuulema ole kerennyt edetä rahasummiin asti, koska lapsi ei halua luopua tavarapussistaan. (Kummallista keskinäistä huvia, kerta kaikkiaan. Ukin ja lapsen omiin juttuihin kuuluu myös kahdestaan juodut kahvit, joilla tarjolla on ruisleipää siveltynä siirapilla tai hunajalla. Lapsen mielestä niiiiin hyvää.)

Piipahdimme lapsen kanssa kuntamme pienessä kangaskaupassa ja lapsi valitsi ukin pussukkaan kankaan sekä vuorikankaan ja vetoketjun värin. Kotona oli vielä jäljellä armeijan paksua kangasta tukikankaaksi.

Ja ompelu? Opettelin Annan ohjeen mukaan ompelemaan vetoketjun uudella (helpommalla) tavalla ja tein kaikki virheet mitkä olivat mahdollisia, osan kahteen kertaan. Kolme kangaskerrosta on joskus turkasen haasteellista asetella oikein. Pussit eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta valmista tuli!

Partakone- ja reissupussi ukille.

Penaali lapselle.
Mikä suuri ilo hänelle pienestä asiasta!

Pikkupussi satunnaislöytövetoketjusta ja
ilman tukikangasta Annille.

PS.
Minulla on teoria (taas): ihmiset jakaantuvat tikkaus- ja ei-tikkaus-lahkoihin. Minä olen ollut aina tikkausnaisia ja tekstiilitaiteilija Anna taas inhoaa tikkauksia. Alimpaan pussiin tein tikkaukset - ja parempi olisi ilman. Myönnetään.

Nintendo Wii - ja bostonisi viihtyy

2010-08-12T08:30:00.005+03:00

Allilla oli ollut tylsää. Pieneen pyöreään päähän oli pälkähtänyt pelata Nintendo Wiitä, koska keittiön lattialta löytyi tuuman paloiksi luettu käyttöohje ja erittäin käytetyn näköinen Wii Sports Resort -levyke. Olisiko niin, että neiti ei ollut saanut levykettä laitteeseen?

Liityin äsken Facebookin ryhmään Ennen minulla oli aikaa, ystäviä ja joskus rahaakin. Nyt minulla on koira.

Neulomuksia

2010-08-11T07:24:00.001+03:00

Olen saanut valmiiksi muutamia neuleita, joista yksi oli viime kesänä mukana Kööpenhaminassakin, mutta hautautui valmistuttuaan lipaston laatikkoon epäonnistuneeksi tuomittuna. Kyse on puuvillaisesta tunikasta, josta halusin mahdollisimman simppelin ja vähän karun, ihan perusneulepintaa ilman kotkotuksia. Helmaosa ei valmiissa työssä istunut minulle ollenkaan ja reunuskin rullaantui ikävästi, koko tekele kyllästytti. Olin ostanut langat hetken mielijohteesta alennuskorista eurolla kerä. Värit eivät ostohetkellä hivelleet silmää, mutta ajattelin värjätä valmiin tunikan myöhemmin Dyloneilla.

Nyt alkukesällä kaivelin tekeleen esille, purin koko helman ja neuloa sytkyttelin alaosan uudelleen. Olin laiska, enkä viitsinyt kastella purkamisesta kikkuraista lankaa ja niinpä helmaosa on iloisen epätasaista neuletta. Helmaan neuloin nurjia kerroksia ja pingottamisen jälkeen se istuu ihan kivasti. Ja väri? Alan tottua siihen.

malli: omasta päästä
lanka: Marks & Kattens Camomille 490 g
puikot: yläosa 3,25 ja helma 3,75

Elämäni ensimmäinen pitsihuivi! En ole ollut pitsi-ihmisiä ollenkaan, enemmänkin sellainen Ellen DeGeneres-fani. Ihastuin Kaliope-huiviin heti kun löysin Ravelrystä ohjeen, koska se ei ole liian pitsimäinen (tätimäinen?). Jos lankaa olisi ollut enemmän, olisin neulonut ohjeesta isomman version. Tämä väri on taivaallinen! Ja ohje on hyvä ja looginen, joten joka silmukkaa ei tarvitse paperista luntata.

malli: Kaliope Shawl
lanka: Wollmeise twin Frosch
puikot: 3,75

Meillä on serkun häät ja tarvitsin olkapäille jotakin kevyttä, joten törmäsin pitsiin taas. (Tästä se alamäki Pitsilään alkaa.) Etsin hiki otsalla Ravelrystä ohjeita öööh shrugiin, eli mikä lie se suomeksi onkaan. Hihatin? Bolero? Tykästyin Layering Shrug-nimiseen malliin, josta halusin tehdä pienemmän version. Ohje on ilmainen ja ladattavissa täältä. Hieno ohje, kiva neuloa.

malli: Layering Shrug
lanka: Drops Safran 14
(lankakauppa Kujeesta, suosittelen lämpimästi!)
puikot: 3

Markku-niminen mies on isännän parhaita kavereita ja täytti juuri vuosia. Markku on tuonut Japanin reissuiltaan lapselle t-paitoja, kirjoja sun muuta ihanan eksoottista. Tuollaiselle ihmiselle on kiva jotakin väkertää syntymäpäivälahjaksi.

Sukkien neulominen toiselle saa kainaloni hikoamaan, koska itselleni neulon aina istuvia ja napakoita sukkia, joita sovitan monta kertaa neulomisen aikana. Arviosta neulotut sukat - suattaa olla että onnistuu, mutta suattaapa olla että ei.

malli: omasta päästä
lanka: Drops Fabel 547
puikot: 2,5

Näyttelyrinsessa ja Sawo Show

2010-08-10T00:57:00.002+03:00

Näyttelyrinsessa Alli astui bostonikehään perjantaina ja sunnuntaina. Isäntä oli Sawo Shown toimikunnassa, joten hän ei voinut Allia esittää. Olin helpottunut, kun Onnilonan kennelin Leena lupautui ystävällisesti saattamaan Näyttelyrinsessaa tuomarin eteen. Perjantaina laatuarvosteluksi saatiin argentiinalaiselta tuomarilta erittäin hyvä ja sunnuntaina hollantilaiselta erinomainen.

Näyttelyrinsessa perjantaina

Alli tapasi näyttelyssä veljensä Taiston ja Voiton. Taisto oli pentuna aivan Allin näköinen, mutta nyt siitä oli tullut jämäkkä uros, jonka rinnalla Alli vaikutti pikkutyttöseltä. Voitto ylsi hienoihin tuloksiin ja oli sunnuntaina ryhmäkehässä neljäs. Olen liikuttunut, että Maijan pennuista on tullut näin hienoja koiria.

Taisto. Mies miehinen.
Aivan ihana koira.

Strippi

2010-08-09T08:26:00.005+03:00

Huomenta kaikille.
Käykää lukemassa Jupun sarjis Koirapuisto.
Ai miten niin tuntui tutulle?

Kuin kissa ja koira

2010-08-02T09:07:00.002+03:00

Maijan pennut

2010-07-30T12:27:00.005+03:00

klik

Maijalle syntyi neljä kaunista tyttöpentua 26.7.2010. Ai mistä tiedän, että ne ovat kauniita, vaikka välimatkaa on parisataa kilometriä? No eihän ne muuta voi olla! Kuvassa pennut ovat vuorokauden vanhoja.

Kolme tuntia vanha neiti antaa esimerkin imuasennosta.

Maijasta

2010-07-23T10:46:00.005+03:00

Käytiin Allin kanssa illalla lenkillä ja minulle tuli Maisua kova ikävä. Piti kaivella ensihätään lohduksi Töyhön kuva arkistoista.

Väitän, että koirien ja kissojen kanssa pätee mystinen laki omistajan ilon suhteen:
1=1
1+1=>2

Yllättävä kysymys

2010-07-23T00:11:00.000+03:00

Lapsen yllättävä kysymys nro 39:

Minä vuonna (juoma)pillit otettiin käyttöön?

Piipahdus Pielavedellä

2010-07-21T16:48:00.006+03:00

Vilho

Pielaveden S-Marketin edessä oli bostoni. Oli pakko mennä tervehtimään koiraa ja ihmisseuralaistaan, koska bostoneita ei usein tule vastaan Savossa. Vilho oli staili ja kohtelias gentlemanni. Oli kuulema viihtynyt mökillä paremmin kuin hyvin.

Hilkan ja Joukon torpalla ihmettelin sellaista taitoa kuin virkkaus.
On se kaunista ja ihmeellistä!

Lerppahuuli

2010-07-19T11:12:00.002+03:00

Menimme alakerran patjamajoituksessa nukkumaan yhden aikoihin ja kolmelta heräsin, kun rodulta mainitsematon lemmikki töhisteli nenäni edessä ja kuljeskeli olohuoneessa lattioita nuukuttaen. Avasin tälle edelleen nimettömänä pysyttelevälle elukalle terassin oven ja pyysin häntä mitä kohteliaimmin pissimään nopeasti.

Kun palasin nukkumaan, väsymys oli hävinnyt. Luin valoa sytyttämättä dekkaria kuuteen asti ja ihmettelin, kuinka unettomuudesta selviävät järjissään ne jotka eivät lue, neulo tai seilaa netissä.

Aamupäivällä vähäisen unen jälkeen koski päähän ja hartiat natisivat pinkeinä. Niin, sanoiko joku, että eläimet lisäävät omistajansa hyvinvointia?

klik

"Kyllä NYT nukuttaa.
Voisitteko puhua hiljempaa ja
tuoda vaikka virkatun peiton?"

Aamulla

2010-07-17T11:49:00.003+03:00

Aamulla nukutaan pitkään viileässä alakerrassa.
Siskonpetissä, me kolme ihmistä ja Alli.

Aamulla korjaan metsästyssaaliin eteisen lattialta.
Lilli on hionut taitojaan, päivystää kaikki yöt häkissä.

Bostoninterrieri Maija

Hei hei!

Gentlemanin sukat

Piirakkalöytö

Töyhöt!

Wikipedian ihmeellinen maailma

Lapsi suunnattoman huvittuneena meille autossa:- Arvatkaas. Kun kirjoitin kerran Wikipediaan että PARTA, niin siellä oli sen yhden tähtitieteilijän kuva.- Esko Valtaojan?- Nii, just sen. Ja sit kun kirjotin että KALJU, niin arvatkaa kenen kuva siellä oli? No Esko Valtaojan!

Karvoja

Onnea äitille!

Rouva Pulmuselle

Syntymäjuhlaa!

Allista tuli äiti

Kevätvaloa ja kissankarvoja

Pieni, täydellinen asia

Kuvakavalkadi

Maailmassa monta...

Tunika ja vähän sitä itseäänkin

Eläinlääkäri-episodi

Sisäilmaihmisen kuulumiset

Kuitua

Kaksikko tilittää

Tiikeriä käteen

Lilli

Lauantain vieras

Naurattaako tämä?

Lahjontaa ja vaihtokauppaa

Läksyjä tekemässä

Englanti-moodilla mennään

Pieni karvainen mielensäpahoittaja

Sopiva kuppikoko?

Naapurin tyttö

Luvaton haltuunotto

Hyvä ja heleppo olla

Satunnainen Ystävällinen Teko

Linssiluteet

Tunnetta karusti, kiitos

Neep heid ja silleen

Ei ihan kahta marjaa

Tuli ja leimaus

Neulottukin on!

Joulu-Maisu

Tuliko joulu?

Kun joulu itkettää

Flunssa ja toivotonta yrittämistä

Onko ihan pakko herätä (todellisuuteen)?

Kumpi teistä meikkasi?

Joulukalenteri!

Anna edes pikkisen

Talvivarusteita

Yllätit minut, Peter!

Lahjuksia miehelle

Lumi paljastaa

Investointi

Pienen miehen Tomten

Maatiaiskanojen ikävä perjantai

Jakkia päässä

Ilmoitusluonteinen asia

Voittoisa fiilis

Kelit

Porttiteoria

Syksyn töyhöt

Kaupungissa

Kannolla

Kynsikkäät Arulle

Allin onnenhetki

Maisu

Maailma keikahti

Kreikkalainen vei jälleen kielen

Energinen Aurora

Maija on kotona

Neidit luovutusiässä

Kissan valtakuntaa

Hihat

Pölysammakko

Kissan palveluksia tarjolla

Parsakaalitaivas

Lääkehoidon aakkosia - ja perille meni?

Lämmikettä äitille

Tunnustan, ennustan ja pahempaa on luvassa

Punamultaa

Lapsi suunnattoman huvittuneena meille autossa:
- Arvatkaas. Kun kirjoitin kerran Wikipediaan että PARTA, niin siellä oli sen yhden tähtitieteilijän kuva.
- Esko Valtaojan?
- Nii, just sen. Ja sit kun kirjotin että KALJU, niin arvatkaa kenen kuva siellä oli? No Esko Valtaojan!